Kasvispäivä kouluissa on hiukan arveluttava vaatimus, ihan vaatimuksena, mutta tervetullut asian nostamisessa keskusteluun. Salaattipäivällä tai kasvispäivällä on hyvä tarkoitus, mutta ehkä ei niin hyvä lopputulos.
Ihmisen vatsa ja suolisto on isompi osa ihmisen elämää. Yhtä lailla kuin kasvisyöjän vatsa voi tykätä huonoa liharuuasta, niin voi käydä myös lihan syöjälle kasvispäivästä. Jos halutaan lisätä kasviksia ruokavaliossamme, niin siihen ei ole paras tie, vaikka se onkin tyypillistä suomalaista houlhuspolitiikkaa, määrätä tai pakottaa kasvispäivälle.
Meillä on Suomessa kautta historian ollut koulussa kasvisruokapäiviä (esim. pinaatti- tai kasviskeitto) ja niin tulee olla jatkossakin. On ikävää, että terveellisten ja monipuolisten eväiden tarjoaminen saa nykyään niin monet nousemaan vastarintaan. Meidän tulisi pikemminkin nykyistä enemmän kiinnittää huomiota myös päiväkoti-ikäisten sekä koululaisten ruokaan ja sen puhtauteen sekä merkitykseen terveydelle ja ympäristölle.
Ilmastonmuutos on tärkein syy, miksi lopulta päätin lähteä mukaan politiikkaan. Edellisessä työpaikassani tajusin, että vaikka uusilla teknologioilla, palveluilla ja bisnesmalleilla voidaan monin tavoin hillitä ilmastonmuutosta, niille ratkaisuille ei synny markkinoita ilman poliittista ohjausta.
Viime vuodet olen tehnyt myös päivätyötä ilmastopolitiikan parissa. Samalla minulle on muodostunut paljon selkeämpi kuva siitä, miten ratkaisevan tärkeä rooli kaupungeilla on ilmastonmuutoksen torjumisessa.
Vaaleja voidaan syystä sanoa kansanvallan karnevaaliksi. Tarkkana pitää vain olla sen kanssa, ettei karnevaalista tule farssia. Vaalikoneiden avulla halutaan auttaa äänestäjää valitsemaan ehdokkaansa helposti ja hauskasti. Tällä on kuitenkin kääntöpuolensa. Saattaa käydä niin, että vastauksissa miellyttävät yksinkertaisuudet jyräävät alleen monimutkaiset syy-seuraussuhteet. Otetaanpa muutamia esimerkkejä.
Puoluetoverini ja eläintuottaja Mikko Välttilä teki erinomaisen avauksen viimeviikkoisessa blogissaan, jossa hän peräänkuulutti ratkaisukeskeistä ruokakeskustelua meneillään olevan vegaanihaasteen tiimoilta. Poliittisesti aktiivisena vegaanina allekirjoitan tämän toiveen täydestä sydämestäni - yhteisen maaperän löytäminen olisi ensiarvoisen tärkeää.
Pari viime päivää on ihmiset kirjoitellut kasvissyönnistä ja lihansyönnistä. Mukana on ollut monta eri toimijaa ja kansanedustaja Mikko Kärnä on saanut omalla kirjoituksellaan huomiota monessakin mediassa.
Olen aivan liikaa nautaa, possua ja kanaa syövä sekasyöjä. Kerrotaan se nyt tähän heti alkuun niin tietää ainakin heti, ketkä mahdollisista kommentoijista ei ole lukenut kuin otsikon.
Ja erityisen kaistapäisiä Helsingin pääkonttorin ituhipit. Ei suuren suuri asia mittakaavaltaan, mutta kuvaava muuten siitä, kuinka ihminen voi elää ihan omassa ulottuvuudessaan.
Helsingin viheriäinen sai käsittämättömän idean tunkea kasvisruokaa päiväkoteihin. Luit oikein. Jos viheriö on totaalisen ulalla alkaa moinen syöttää sitä myös lapsilleen. Siis käytännön tasolla ja ituja.
Viime päivinä monissakin medioissa ja lähes koko politiikan ja julkisuuden kentältä on tuotu esille kasvisruoan auvoisuus ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen suhteen. Viimeksi tänään kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirèn ilmaisi kantansa, että kenenkään ei ole välttämätöntä syödä lihaa joka päivä. Kerrataanpa muutama asia lihatuotannosta, maataloudesta sekä kasvisruoasta yleisesti:
Aina ajoittain uutisissa mainitaan tulevaisuudessa ruokalautasille tulossa oleva synteettinen liha, ns. koeputkiliha, jota voidaan kasvattaa ekologisesti ja eettisesti ilman eläimiä. Karjatalous on jopa pahempi kasvihuonekaasujen tuottaja kuin liikenne. Siksi hurjalta kuulostavalle uudelle tekniikalle asetetaan kovia odotuksia.