Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Opiskelu on kovaa hommaa kovassa yhteiskunnassa

SYL kyseli, miksei opiskelijoilla ole oikeutta lepoon ja lomaan. Moni opiskelija tekee kesällä töitä eikä siksi ehdi pitää kunnon lomaa. SYL:n mukaan opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jolla ei ole oikeutta loma-ajan toimeentuloon.

Siitä repesi ymmärrettävästi riemu, mutta hyvä että puhutaan.

Kertoo ajastamme, että kolmasosalla korkeakouluopiskelijoista on mielenterveyden ja jaksamisen kanssa ongelmia.

Opiskelu on kovaa hommaa. En välttämättä kannusta opiskelijaa ainakaan vakituisiin töihin, koska siinä vaanii keskeyttämisen vaara. Kannustan kyllä tilapäisiin työsuhteisiin, jos siihen on mahdollisuuksia. Vakinaisen työn ohella opiskelu on rajua, mutta ei tule velkaa. Se, että puoliorpona ilman sponsoria onnistuin valmistumaan ympärivuotisesti töitä tehden, on ihme, ja kaikki olisi voinut päättyä toisin. Kukaan ei jaksa viittä vuotta putkeen 16 tunnin päiviä ilman mitään revähtymiä.

Lääke oli silloin se, että pyyhittiin taulu puhtaaksi kunnon kännillä. Mikä taas vaikutti myös heikentävästi suorituksiin, koska siinä menetti aina sekä levon että muutaman lukupäivän.

Tiedän, mitä on painia rosvojen kanssa vartijana ja piikata seiniä rakennuksilla. Yhdessä vaiheessa nostelin yöllä puoli kolmelta Suomenlinnan lautan ramppia ajatellen, että kohta saan nukkua kaksi ja puoli tuntia. Tentti on kello 10.

Karkasin välillä maailmalle hommiin.

Juuri siksi en voisi kuvitellakaan uhoavani uupuneelle opiskelijalle, että kuulkaapas sotilas, kyllä sitä yhdellä jalalla voi vielä pomppia. Minulla kävi tuuri. Sain monenlaista tukea monilta ihmisiltä. Osa oli kavereita, osa yliopiston työntekijöitä ja erityisen suuressa osassa oli elämänkumppani.

Kukaan ei ole vahva yksin. Toisilla ovat takanaan ehjät perheet ja talous kunnossa. Joillakin taustat ovat huomattavasti vaativammat.

Ihmiset ovat samanlaisia kaikkina aikoina. Sukupolvet eivät ole heikentyneet. Me olemme tehneet rumempaa ja tehokkaampaa maailmaa, joka ei aina ota lapsen kasvua ja kehitystä huomioon. Masennuksen syyt olivat 1980-1990-luvuilla aivan samat kuin tänäänkin. Suuri kysymys on, miksi niitä moninaisia syitä on tänään enemmän. Miten onnistuimme tekemään turvattoman ja sirpaleisen maailman lapsillemme?

Nuorten mielenterveystalo –sivuston mukaan tavallisimpia nuorten masennukseen johtavia syitä voivat olla menetykset, laiminlyönnit tai väkivalta, kaveriryhmien ulkopuolelle jääminen, kiusatuksi tuleminen tai kavereiden puute, elämänkokemukset ja vastoinkäymiset, lapsuudenaikaiset erokokemukset ja monenlaiset perheen sisäiset kuormittavat tekijät. Myös vähäinen tuki, raskailta tuntuvat odotukset ja paineet, unenpuute ja stressi sekä huoli oman paikan löytämisestä voivat kuormittaa nuorta.

Nuoruudessa alkava depressio vaikuttaa myös aikuisiän mielenterveyteen. Suurin osa nuorista (90–95 %) toipuu masennuksesta, mutta masennusjaksoilla on voimakas uusiutumistaipumus. Viiden vuoden aikana 70 % sairastuu uudelleen.

Kaikki alkaa varhain. Ongelma ei kuitenkaan lepää varhaiskasvatuksessa, ei koulussa eikä korkeakoulussa. Ongelma on laajemmin koko yhteiskunnassa. Masennus ei ole oma syy eikä välttämättä kenenkään syy. Vanhempien tulotaso tai koulutustaso kolminkertaistavat riskin, samoin naissukupuoli on tunnistettu kohonneeksi riskiksi. Tunnollisuus ja asetetut vaatimukset ovat raju yhtälö.

Kaikkein parhaiten asioihin puututaan varhain. Masennusta voidaan ehkäistä.

Yhteiskunnan taloudellispoliittiseen kokonaiskuvaan puuttuminen on vaikeampaa. Perhe yhteiskunnallisena yksikkönä on kokenut rajuja muutoksia jo muutaman vuosikymmenen ajan. Jälkimodernin maailman vaatimukset ovat samalla lisääntyneet. Viimeisten vuosien uudistukset, kuten lainaan pakottaminen ja tiukka opiskeluajan seuranta, eivät ole parantaneet opiskelijoiden tilannetta vaan pahentaneet sitä. Korkeakouluhakuun liittyvä uudistus menee samaan jatkumoon. Kun sinulla ovat asiat kunnossa, selviydyt.

Matti Wuori oli hyvä valmentaja. Hän kertoi, miten kymmenen vuoden ajan hän kävi kerran aktuaarissa ja kerran pisuaarissa. Sitten hän kiristi tahtia ja valmistui parissa vuodessa. Oi aikoja.

Muistan vaikeuksissa olleen kaverini, jolle ainelaitoksen työntekijä sanoi: "Kyllä me sinusta vielä keihäänheittäjä tehdään." Totta puhui. Nykyisin kaverini on samassa talossa työssä ja auttaa muita.

Hyvän valmentajan ei pidä olla ivallinen, vaan hänen pitää auttaa ja tukea. Joskus se vaatii lujaakin otetta mutta aina pitää olla ymmärrystä.

Kehityspsykologian tunteminen auttaa. Vasta 24-vuotias on aikuinen. Sitä ennen periaatteessa pitäisi saada kokeilla ja erehtyä, tehdä virheitä. Ei siihen kyllä ole tässä yhteiskunnassa mitään mahdollisuutta. Eikä ole koskaan ollutkaan. 

Aina voi tarjota kättä, kun toinen vajoaa. Se ei sentään ole liikaa vaadittu ihmisiltä, jotka ovat jo vakiinnuttaneet asemansa ja toimeentulonsa. Parhaassa yhteiskunnassa solidaarisuus ei ole kirosana. Ketään ei jätetä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Tässä on aika iso tarkastelun paikka, miten yhteiskunta suhtautuu opiskelijoihin.

Tavallisen palkansaajan työaika saa olla enintään 40 tuntia viikossa. Jos työaika ylittyy siitä olennaisesti ja jatkuvasti, työnantajalle heilahtaa sakot. Enimmäistyöaika on pyhä asia. Työntekijöitä ei saa laittaa tekemään ylipitkää työaikaa. He väsyvät. Ja mikä haloo siitä syntyykään jos joku työnantaja ei kunnioita enimmäistyöaikaa.

Opiskelijat sen sijaan saattavat saada jo yläasteella kotitehtäviä sellaiseen tahtiin, että koulun oppitunnit plus kotitehtävät yhteensä voivat viedä helposti yli 40 tuntia viikossa. Lukiossa ja yliopistossa tahti sen kuin vain kiihtyy, varsinkin jos haluaa pärjätä opinnoissa priimuksen tasoisesti. Missä on 40 viikkotunnin pyhä rajoitus opiskelijoille?

Mutta ei tässä vielä kaikki: Tämän _lisäksi_ vielä tarjoillaan melkein itsestään selvyytenä vaihtoehtoa, että siihen päälle voisi tehdä vielä sivutöitä ansaitakseen rahaa elämiseen, jota yhteiskunta ei muutoin anna puhtaana käteen edes sen vertaa kuin työttömälle.

Montako opinto- ja työtuntia viikossa siitä kertyy, jos opiskelee ja tekee samalla sivutöitä ansaitakseen leipää pöytään? Riittääkö 40 tuntia mihinkään? Missä on tasapuolinen suhtautuminen opiskelijan työtuntien määrään viikossa, verrattuna palkansaajien tuntimäärään viikossa?

Työntekijä väsyy, jos työtä on yli 40 tuntia viikossa. Entä sitten opiskelija?

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"varsinkin jos haluaa pärjätä opinnoissa priimuksen tasoisesti."

Miksi ihmeessä joku haluaa pingottaa korkeakoulussakin?

Ei yksikään työnantaja ole kiinnostunut opintopisteistä. Se maisterinläsy yleensä riittää viran tai toimen saamiseen arvosanasta riippumatta.

Käytännön ammateissa taas oikea osaaminen korostuu teoriataitojen sijaan.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Näin nopeasti kommentoiden joitain hajatelmia.

Tuskin kovin monessa maassa opiskelu on nykyisellään yhtä tuettua kuin Suomessa. Tarkoitan lukukausimaksujen puuttumista, opintotuki- ja asumislisäjärjestelmiä, opiskelijaterveydenhuoltoa, opiskelija-alennuksia ruokailuihin, matkustamiseen jne.

Mikäli opiskelutuloksilla (~osaamistaso yhteiskunnassa) ja yhteiskunnan opiskelijoihin kohdistamalla subventiolla olisi positiivinen korrelaatio, yliopisto- ja ammattikorkeakoulutuksen tuottaisi Suomesta todennäköisesti maailman kärkitasoa olevia osaajia. Näin ei kuitenkaan erikseen omien havaintojeni mukaan ole, ja myös yksittäisten jututtamieni professoreiden mukaan osaamistaso valmistuvien keskuudessa on laskenut kuin lehmänhäntä, näkyen gradujen, väitöskirjojen ja muiden opinnäytetöiden tasossa.

Mikäli opiskeluajan "kovuudella" olisi esiin nostettu negatiivinen vaikutus nuorten masennus- ja mielenterveysongelmien lisääntymiseen, erikseen opiskeluajan olosuhteiden pitäisi Suomessa olla ongelmille altistavuudeltaan alhaisimmasta päästä.

Kun lisäksi olemme hiljalleen pääsemässä irti sota-aikojen aiheuttamasta ikeestä eli puhumattomuuden ongelmia aiheuttavasta kulttuurista, voi vain kysyä, mistä kumpuavat koulumaailmasta jatkuvasti kuultavat havainnot nuorten mielenterveysongelmien jopa rajusta lisääntymisestä karkeasti viimeisten parin vuosikymmenen aikana?

Voisiko olla niin, että jo vuosikymmenet jatkunut voimakkaan opiskelujärjestelmään ja -elämään kohdistetun valtionsubvention malli itsessään on ollut epäsuoran tekijän luonteisesti osatekijänä yleiselle osaamistason heikkenemiselle kuten myös nuorten mielenterveysongelmien lisääntymiselle?

Jätän kysymyksen auki lähtemättä kiireen vuoksi tässä enempiä spekuloimaan näkemiä mahdollisia syitä tarkoittamani mahdollisuuden taustalla. Viittaan kuitenkin laajempiin ajattelutapoihin sekä sitä myöten yhteiskunnalliseen kulttuuriin, joka meille on niin opiskelun kuin muidenkin elämisen osa-alueiden voimakkaan valtiontukemisen myötä syntynyt. Viittaan myös kierteeseen ja tendenssiin, jossa erilaisia subventioita vaikutetaan odottavan yhteiskunnalta jatkuvasti enemmän.

"Low-hanging fruits" - olemmeko tarjonneet niitä jo liikaa ymmärtämättä vaikutuksia ja seurauksia pidemmällä aikavälillä?

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Kyllä nämä nykyajan ahdistukset alkavat rakentua varhemmin kuin vasta korkeakouluissa. Monia syitä.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Katson itsekin, että meillä on yhteiskunnassa paljon tekijöitä, jotka aiheuttavat ongelmia ja joihin tulisi puuttua (sen vuoksi kirjoitin edellisessä kommentissani viittamastani asiasta osatekijänä).

Yksi on liiallinen tai ainakin vinoutunut, jopa sairaalloisuuksiin etenevä yksilökeskeisyys. Toisena nostaisin esiin sen, että yhteiskunnassamme on pitkään painotettu hedonistisen mielihyvän lähteitä ns. eudaimonisten sijaan.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Pakko kuitenkin vielä lisätä, että nostan hattua selviämiselle opiskelu- ja muista nuoruusvuosien olosuhteistasi.

Vaikkei yhden henkilön tarinasta voi vielä yleispäteviä lainalaisuuksia johtaa (muuttujia liikaa), vaikea kuitenkin välttyä houkutukselta olla kuvittelematta korrelaatiota "kovasta koulusta" selviämisen ja sen välille, että sinusta noin huikean korkeatasoinen yhteiskunnallinen keskustelija on tullut, minkä kaikki kirjoituksiasi lukevat tietävät.

(Edellinen ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki tulisi altistaa olosuhteille, joita sinä kävit lävitse.)

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

En ollut kovin innoissani Sipilän kolumnista.

Asiaa pitää tarkastella huolellisesti. Jos opiskelijoiden paineensietokyvyssä on heikkouksia, pitää mennä asian juurille asti ja katsoa, millainen se polku on ollut jo aikaisemmin.

Käyttäjän juholeppanen kuva
Juho Leppanen

Miksi suomalaisessa mediasssa ei koskaan julkaista juttuja, joissa vertailtaisiin suomalaisen opiskelijan tukia muiden maiden opiskelijoiden vastaaviin? Onkohan edes öljyrikkaissa Perislanlahden maissa yhtä runsaita etuuksia?

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Tätä ei varmasti voi avata yksin rahan kautta. Jostain muusta on kyse.

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

Opiskelijoiden stressinsietokyky merkittävästi heikentynyt kenties? Masennutaan pienemmästäkin vastoinkäymisestä?

Käyttäjän ilpoilvesluoto kuva
Ilpo Ilvesluoto

"Aina voi tarjota kättä, kun toinen vajoaa. Se ei sentään ole liikaa vaadittu ihmisiltä, jotka ovat jo vakiinnuttaneet asemansa ja toimeentulonsa. Parhaassa yhteiskunnassa solidaarisuus ei ole kirosana. Ketään ei jätetä."

Tuossa on ongelmien ratkaisun avain. Moni vain luulee, että se solidaarisuus on yhteiskunnan vastuulla, ei minun tai sinun. Kuitenkin yhteiskunta olemme ME.

Kuka on kohdannut solidaarisuutta niin, ettei se ole tullut yhteiskunnan tuottamien sosiaalietuuksien tai tukitoimien kautta, vaan suoraan toiselta ihmiseltä?

Vanhasen Matti aikoinaan nosti esiin yhteisöllisyyden. Toivoi sitä lisää tänne suomeen.

Opiskelijat ovat yleensä nuoria ja siinä tilanteessa, että tarvitsevat lähinnä taloudellista tukea. Nykyään vain näyttää menevän niin, että tuo mielenterveys tarvitsee tukea. Viihteellisyys ja hedonismi rehottaa, mutta ehkä ne ei tuota selitä, vaikka itse luulen, että jatkuva oman "himon" tyydyttäminen turruttaa mielen niin, ettei mikään enää oikeen tunnu miltään.

On sanottu, että lapset tarvitsevat rakkautta ja rajoja. Milloin se muuttui niin, että aikuiset ei tarvitse rajoja? Aikuiseksi ja vastuulliseksi ihmiseksi mielletään sellainen henkilö, joka osaa asettaa rakkautta ja rajoja oikeassa suhteessa elämään ja myös itse toteuttaa käytännössä niitä.

Jes. 22:13 Mutta katso: on ilo ja riemu, raavaitten tappaminen ja lammasten teurastus, lihan syönti ja viinin juonti! "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme."
Jes. 56:12 "Tulkaa, minä hankin viiniä, ryypätkäämme väkevätä; olkoon huomispäivä niinkuin tämäkin ylenpalttisen ihana."

Ongelma on siinä, ettei meillä ole tarpeeksi psykologeja, vaikka tietoa olisi kuinka. Käytäntö osoittaa mikä toimii ja mikä ei.
Teoriassa on mahdollista, että psykologian kautta homma hoituu, mutta käytännössä se ei toteudu, koska ei ole aikaa eikä rahaa. Joitkut onnekkaat autetaan mutta monet, joilla on vielä sosiaalisia käytösongelmia, jäävät kokonaan tällaisen avun ulkopuolelle ja ongelmat vain lisääntyy. Pitkässä juoksussa suunta on selvä.

Hälytyskellojen soiminen on kyllä kuultu. Ihmisen erinomaisuus tulee oikein näkyviin nykypäivänä.

Luulenpa, etten ole ensimmäinen joka tällaisia ajattelee.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että opiskelu on pitkälti nykyään projekteja.

Itselleni tyypillisen kurssin opiskelu sujuu seuraavasti: Opettaja pitää 2h oppitunnin aiheesta X. "Kotitehtäväksi" hän käskee meidät tekemään 3-sivuisen raportin yksin tai ryhmässä, johon on yleensä 1-2 viikkoa aikaa tehdä. Ensin pitää tehdä tutkimusta, sitten kirjoittaa itse raportti ja lopuksi hioa se palautettavaan muotoon lähdemerkintöineen. Ryhmätyössä aikaa vie lisäksi tehtävänjako ja muiden osuuksien yhdistäminen.

Ei välttämättä kuullosta pahalta. Rankkaa asiasta tekee sen, että jokaisella on vähintään 5 kurssia kerrallaan käynnissä, joten projekteja pitää tehdä 5 samaan aikaan ja pyrkiä pitämään niiden kaikkien langat käsissä. Lisäksi heti kun olet palauttanut raportin, opettaja siirtyy seuraavaan aiheeseen ja saat uuden raporttitehtävän. Raporttien teosta ei saa siis hetkeäkään rauhaa ja yhden kevätlukukauden aikana voi olla jopa 15 projektia + tentit.

Opiskelijat ovat muutenkin ainoa väestön ryhmä, joka joutuu elättämään itsensä velalla samalla kun työtön saa ilmaista rahaa.

Minulle riittäisi, jos opiskelijat olisivat oikeutettuja työttömyystukeen silloin, kun heillä ei ole kursseja päällä.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

"Opiskelijat ovat muutenkin ainoa väestön ryhmä, joka joutuu elättämään itsensä velalla samalla kun työtön saa ilmaista rahaa.

Minulle riittäisi, jos opiskelijat olisivat oikeutettuja työttömyystukeen silloin, kun heillä ei ole kursseja päällä."

Viitannet tuossa alussa lähinnä ansiosidonnaiseen etuuteen - muutoinhan työttömyyskorvauksen perustaso Suomessa vertautuu suuruudeltaan opiskelijoiden saamaan opintotukeen.

Kesäajaksi opiskelija voi hakea perustoimeentulotukea, mikäli ei ole saanut kesän ajaksi töitä eikä ole tarjolla sopivia opintoja kesälle, jotka oikeuttaisivat opintotuen jatkumiseen myös kesän ajan.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Entisajan opiskelija ymmärtää tämän, jos heiltä kysyy, miltä tuntuisi vetää viittä viikottaisin viiden sivun essein suoritettavaa praktikumia tai viittä proseminaaria yhtaikaa tenttien rinnalla.

Opetusmenetelmät voisivat todellakin olla tarkasteltava asia. Yksittäinen opetttaja ei useinkaan ymmärrä kuormaa, joka seuraa, kun yhtaikaiset aika massiivisetkin projektit kulkevat normaalien kokeiden (korkeakouluissa tenttien) rinnalla.

On vannottu vuosia "itsenäisen tiedonhankinnan" nimiin ja haluttu, ettei opettaja ole yliopistossakaan vain "puhuva pää" mutta ei ehkä ole liiemmin seurattu massiivisten projektien kuormittavuutta.

Projektioppimisen kuormittavuus voisi olla tutkimisen arvoinen asia. Pitäisi vain ymmärtää tutkia se yhtaikaisen työmäärän kannalta, ei yksittäisen kurssin tulosten kannalta.

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

"Itselleni tyypillisen kurssin opiskelu sujuu seuraavasti: Opettaja pitää 2h oppitunnin aiheesta X. "Kotitehtäväksi" hän käskee meidät tekemään 3-sivuisen raportin yksin tai ryhmässä, johon on yleensä 1-2 viikkoa aikaa tehdä. Ensin pitää tehdä tutkimusta, sitten kirjoittaa itse raportti ja lopuksi hioa se palautettavaan muotoon lähdemerkintöineen. Ryhmätyössä aikaa vie lisäksi tehtävänjako ja muiden osuuksien yhdistäminen."

Mielenkiintoista, tahti ei ole mihinkään muuttunut. Tosin raporttien pituus vaihteli silloin 10-30 sivun välillä, yksi tais olla jopa 60 sivua.

"Raporttien teosta ei saa siis hetkeäkään rauhaa ja yhden kevätlukukauden aikana voi olla jopa 15 projektia + tentit."

Ei mitään uutta eikä mullistavaa. Siltikään ei tullut edes mieleeni vaatia lomaa :)

Käyttäjän EskoRiikonen kuva
Esko Riikonen

Minä kuulun ikäluokkaan, joka teki töitä ennen opikeluaikaa ja joka kesä neljä kuukautta. Ja se oli hyvää vastapainoa opiskelulle ja silloin sai hankittua raha talven varalle.

Mikä näitä nykynuoria oikein vaivaa. Näillähän pitää olla hauskaa opiskeluaikana ja sitten hauskaa töissä. Jos ei ole, niin työpaikkaa pitää vaihtaa. Ja masennutaan.

Ja sama ongelma on sotaväessä. Sieltäkin lähetetään runsaasti porukkaa kotiin. Ei sopeuduta mikinkään, masennusta pukkaa. Minun varusmiesaikana kukaan ei keskeyttänyt peruskoulutuksen aikana, ei aliupseerikoulussa. Yksi lähti maitojunalla RUK:sta, muttei kotiin.

Mikä ihme tämän on saanut aikaan. Muutamassa vuosikymmenessä porukka on huonontunut valtavasti. Tällekin viisaat selittäjät keksivät hyviä syitä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Oletko sitä mieltä ettei töissä saisi olla hauskaa?

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Vaikken Esko olekaan, niin vastaan silti ja pyydän Vellua kiinnittämään huomion siihen, että se olet sinä, joka vaihdoit verbiin "saisi" yrityksessäsi viedä keskustelu Eskon kontribuutiosta sivuraiteille.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #18

Pyydän sinua kiinnittämään huomiota siihen erikoiseen huomioon,että todella moni (sinä myös) tahdot keinotekoista vaikeutta ihmisille vain ideologisista syistä.

Moni myös vihaa sitä,jos töissä on hauskaa. Niiden mielestä työ on vakava asia jonka kanssa ei pidä leikkiä ja erottaa näin työn sekä siinä samalla arjen elämästä,vaikka ne ottavat suurimman osan aktiivisesta ajasta elämässä.

Tätä kokonaisuutta katsoen kommenttisi oli turhaa lässytystä,koska et perustele miksi tahdot ideologisista syistä keinotekoisesti vaikeuttaa ihmisten elämää. Mitä sinä siitä saat?

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen Vastaus kommenttiin #20

Kannattaa Vellu hiljalleen alkaa purkamaan noita omia monen osalta ilmeisesti mihinkään perustumattomia luulojas, sillä esimerkiksi tässä tapauksessa ammut hehtaarikaupalla ohitse.

Uskon, että on kyse lähinnä persoonallisuushäiriöisestä siinä tapauksessa, jos joku haluaa "keinotekoista vaikeutta" toisille. Uskon lisäksi, että suurin osa täälläkin keskustelevista haluaa muiden tavoitteiden ohessa ja rajoissa helpotusta ihmisille - ainoastaan todellisuuskäsitykset ja sitä myöten keinovalikoimat vaihtelevat.

Nyt voisitkin tarjota esimerkkejä, mitä ovat nämä viittaamasi keinotekoiset vaikeudet, joita uskot esimerkiksi minun tahtovan toisille? Se ei ole ainakaan työn hauskuuden rajoittaminen/estäminen, sillä minulla on todella usein ollut hauskaa töissä työkavereideni kanssa, eikä ole tullu mieleenkään, että viittaamastani hauskuudesta töissä pitäisi päästä eroon (olettaen siis, ettei hauskanpito ala häiritsemään töiden suorittamista).

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #21

Ei kannata purkaa vaan rakentaa lisää,koska esimerkin voimalla olen saanut opetuksen siitä miten netissä kuuluu keskustella.

Yleensä kysymykseen kuuluu oletus jo.

Kerrotko miksi tahdot lukukausimaksut ja kerrotko miten lukukausimaksut eivät ole keinotekoista vaikeuttamista?

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Vielä 35 vuotta sitten asevelvollisuuden läpi vietiin sellaista väkeä, joille ei enää ole aikaa ja jolla ei katsota olevan liiemmin sijaa nykyajan taistelukentällä. Sijoitettujen määrän ollessa vähäisempi ja koulutuksen tiiviimpää ja lyhyempänä aikana sisäistettävää, porukan pitää olla kohtuullisen hyvää jo valmiiksi. Lisäksi heille toki annetaan koko ajan vaihtoehto.

On totta, että monille nykylapsille SA-INT on ensimmäinen paikka, jossa ei on ei ja kyllä on takuuvarmasti kyllä. On sellaisia, jotka eivät kestä sitä, että kaikesta ei koko ajan neuvotella.

Poikien osalta voisi joissakin ongelmissa sukeltaa myös isättömyyteen jne. Elämässä voi olla pyörinyt erilaisia "miehen" malleja montakin mutta ei välttämättä isää. Näistä voi olla kuitenkin vaikea vetää yleistyksiä. Jotain olen kuitenkin havainnut.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

15. "Mikä ihme tämän on saanut aikaan. Muutamassa vuosikymmenessä porukka on huonontunut valtavasti. Tällekin viisaat selittäjät keksivät hyviä syitä."

En minäkään ymmärrä jatkuvaa valitusta. Omana opiskeluaikanani opiskelu oli taatusti yhtä kovaa ja minkäänlaisia tukia ei saanut vaan elämä piti rahoittaa omalla työllä ja vähävaraisten vanhempien tuella. Asunnoksi kelpasi alivuokralaisasunto jossakin lähiössä ja sai olla ikionnellinen, jos pääsi soluasuntolaan kahden hengen kämppään.

Käyttäjän MarkkuKoivisto kuva
Markku Koivisto

Itse valmistuin opiskeluistani reilu 50 vuotta sitten. Ajattelen, mikä osa silloisista nuorista ollenkaan meni yliopistoihin. Ylioppilaita tuli vuosittain murto-osa nykyisiin määriin verrattuna, myös suhteellisesti ottaen. Väkisinkin gaussin käyrää ajatellen korkeampaan opetukseen hakeutuu myös "heikompaa" ainesta, joka ei oikein selviä ehkäpä jopa kiristyneistä oppimisvaikeuksista, vaan stressaantuu ylenmäärin, joka vain vaikeuttaa oppimista. Ja pahimmillaan sitten masentuvat.
Eipä sillä, kyllä silloin oli ikuisia opiskelijoita, ehkä nykyistä enemmänkin. 8-10 vuoden opiskeluaika ei harvinainen ollut, muttei se sinänsä terveysongelmiin johtanut.
Opiskelukavereissani ei muistini mukaan yhtäkään ollut, joka ei viimeistään kolmannen vuoden jälkeen töissä käynyt, opiskelua kun tehtiin henkilökohtaisten lainojen turvin.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Opiskelu oli hienoa aikaa. Oli akateeminen opiskelijan vapaus ja koko ajan oppii uutta. Mikään ei ollut mahtavampaa kuin päästä kesätöihin harjoittelemaan työntekoa.

Muutamana vuonna viikkoa ennen uuden lukukauden alkua, kun taskut pullottivat seteleitä, lennettiin viikoksi Rhodokselle juopottelemaan, ja kyllä sen jälkeen opiskelu taas maistui. Jos rahat loppuivat, niin pankista lisää lainaa.

En ymmärrä mikä nyt on opiskelijoilla hätänä, kun opiskeluun on 100 kertaa paremmat työkalut tutkia ja selvittää asioita ja talous turvattu.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Täällä on aika paljon tätä "ei ymmärrä" -linjaa. Ei kyse tietenkään ole meidän setämiesten pahuudesta, vaan siitä, ettemme oikeasti tunne olosuhteita.

Ainahan jutuissa ennen oli kaikki raskaampaa ja nuoriso parempaa. Varmaan Platonin ajoista alkaen.

Vaatimukset ovat kuitenkin kasvaneet. Sisällöt laajentuneet. Samalla taas perusosaaminen vähenee.

Jos tuista puhutaan, pitää tutkia tukimuuttujia myös keston perusteella, kuten HS teki. HS:n mukaan (YTHS:n tutkimus) vuonna 2016 toimeentulonsa koki erittäin niukaksi ja epävarmaksi 13,7 prosenttia vastanneista. Vuonna 2000 vastaava luku oli 8,9 prosenttia. Vastanneista 58,6 prosenttia ilmoitti, että asumismenot vievät yli puolet käytössä olevista varoista. Vuonna 2000 näin vastasi 38,5 prosenttia. Tätä aikaisempaa kyselyä ei taida olla käytössä.

Jos opiskelija hyödyntää opintolainaa, opiskelijoiden toimeentulo on Kelan asiantuntijan mukaa paremmalla tolalla kuin koskaan opintotukijärjestelmän 50-vuotisen historian aikana. Nyt täytyy vain huomata yksi juttu:

Kymmenen viime vuoden aikana korkeakoulujen opintotukiaikaa on lyhentänyt useampi hallitus. Ennen yliopistotutkintoon saattoi saada 55 tukikuukautta, kun nykyisin enimmäistukiaika on yleisimmin 48 kuukautta. Tähän päälle tehtiin se vuoden 2017 muutos, että tuki muuttui lainapainotteiseksi.

Töitäkin opiskelijat tekevät, mutta heitä kuritetaan siitäkin enemmän kuin koskaan. Vuositulorajaan ei ole tehty palkkojen muutosta vastaavia indeksikorotuksia lainkaan. Tulorajan pitäisi olla yli 16 000, mutta se on vain 11 973 euroa.

Se rahasta, mutta minusta tässä ei ole kyse pelkästään siitä. Toki nämä virheet pitäisi korjata heti, kun tässä on nuorilla epävarmuutta kaikesta. Valmistumisesta, rahasta, työllisyydestä, elämästä kokonaisvaltaisesti.

Ehkä jokaisella on jonkinlainen kuva työelämän huononemisesta. Jos joskus on tullut tunne, että ihmisistä on tullut suorittamisen välineitä, tässä vain jotakin valuu alaspäin. Nuori aistii sen meidän maailmamme, johon olemme jo luutuneet, potenssiin sata.

Nuo tekniset möhlingit voisi korjata.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset