Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Miksi toisen asteen täysi maksuttomuus on ongelmallinen?

 

Koska julkisuudessa on tunteisiin vetoavia tarinoita ”köyhistä yksinhuoltajista” ja ”tasa-arvon lisäämisestä”, monen on hyvin vaikea opiskelupaikkojen olosuhteita tuntematta vastustaa ajatusta toisen asteen maksuttomuudesta. Kun ihmiseltä kysytään, eikö hän halua tasa-arvoa, hän yleensä haluaa.

Tässä ei ole kuitenkaan pelkästään siitä kysymys.

On paikallaan kertoa, miksi asia on ongelmallinen. Samalla on perustellusti kysyttävä, miksi tukimuotona ei käytetä jotain muuta, toimeentulotuen kaltaista systeemiä, niille, jotka tukea tarvitsevat. Näkisin, että jos joku joutuu keskeyttämään opiskelun rahanpuutteen vuoksi, häntä olisi pitänyt tukea yhteiskunnan toimesta enemmän.

Mennään seurauksiin. Kun kunta päättää hankkia lukion oppimateriaalit liian pienellä määrärahalla, pitää miettiä, saako opettaja enää valita oppikirjansa, vai meneekö lainaussysteemi jonkin keskitetyn lainauksen kautta. Se johtaa nopeasti siihen, ettei valita parasta, vaan halvin. Entä sähköiset materiaalit? Niitähän ei kierrätetä, vaan pitää ostaa tunnukset.

HOAY otti kantaa asiaan syksyllä, ennen kuin Helsingin kaupunginvaltuusto päätti toisen asteen maksuttomuudesta.

Yksi suomalaisen koulujärjestelmän menestystekijöistä on laadukkaasti tuotettu opiskelumateriaali, jossa kustantamot kilpailevat laadulla. Jos kirjat, laskimet, tietokoneet ja digitaaliset materiaalit muuttuvat opiskelijalle maksuttomiksi, kunnan täytyy kilpailuttaa ja keskittää hankinnat. Tämä tarkoittaa sitä, että laadun asemesta opiskelumateriaalihankintapäätöksessä painottuu hinta. Opettajien pedagoginen vapaus vähenee ja opiskelijoiden saaman opetuksen laatu heikkenee.

Lukioilla on kaksi kuluerää, vuokrat ja henkilöstökulut. Jos lukioiden taloutta rasitetaan opiskelumateriaalihankinnoilla, on todennäköistä, että opetuksen määrää joudutaan vähentämään. Tästä seuraa pienten kielten karsiutuminen ja opetusryhmien koon kasvu.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan (diaarinumero HEL 2018-002596) toisen asteen maksuttomuudesta. Täydellisen maksuttomuuden hinnaksi arvioitiin 19,400,000 euroa. Hintalapun suuruudesta johtuen päätettiin, että ensi vaiheessa Helsingin budjettiin varataan 1 745 000 € määräraha vuodelle 2019. Tästä Kasvatus- ja koulutuslautakunta päätti kokouksessaan 18.12.2018 osoittaa lukioihin 1 158 000 euroa ja ammatillisiin oppilaitoksiin 587 000 euroa.

Rahat ovat vähäisiä, ja tästä se ongelma seuraa. Ensi vaiheessa sopimuskoulut rajattiin jo ilmaisen matkakortin ulkopuolelle, koska rahojen ei koettu riittävän. Tasa-arvo lensi heti ikkunasta ulos.

Tätä asiaa toivottavasti tarkistetaan tai on jo tarkistettu. Helsingissä on paljon sopimuskouluja, joista monella on erityistehtävä.

Maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta on tehty myös kansalaisaloite. ”Tasa-arvosta” saa toki vaaliteeman, mutta minusta kannattaisi miettiä kohdennettuja tehokkaita tukimuotoja tarvitseville eikä tukea yhteiskunnan varoin kaikkia. Opiskelijat voivat kustantaa opimateriaalit, ja tukea tarvitseville sitä pitää osoittaa. Siihen voi kehittää järjestelmän, jos sellaista ei vielä ole. Peruskoulumetaforakaan (vastustettiinhan peruskouluakin) ei oikein tähän sovi, vaikka sitä tullaan varmasti käyttämään. Nyt kaikilla on mahdolisuus lukioon, mutta kirjat maksavat, ja opiskelijoilla on eri tavalla rahaa.

Helsingin kokeiluun pitäisi ostaa lainattavia oppikirjoja jo ensi syksyksi. Lukioihin valmistellaan jo uutta opetussuunnitelmaa, joka astuu voimaan vuonna 2021. Materiaali vanhenee saman tien.

Ennen kuin koko maahan ajatellaan jotain tällaista, pitää saada mojova rahoitus, jotta materiaalin valinnat ovat hyviä. Mitäpä lottoatte?

Minusta vähävaraisten tukeminen jollain muulla kohdennetulla toimella olisi viisaampaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat