Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Euroopan on herättävä uuteen aamuun

Tilanteen arvostelu

 

Helsingin kokousta ennen puhuttiin, että Trump ja Putin sopisivat jotain kamalaa muiden päiden yli. Ei vain ole kovin montaa Eurooppaa koskevaa asiaa, joista he olisivat edes voineet sopia. Toivottavasti Eurooppa ei ole niin huonossa jamassa. Jos on, asialle pitää tehdä jotain.

Mielipiteet ovat mukavia, mutta Sokrates sanoisi, että kun ei tiedetä, mikä on totta ja mikä tarua, pitää laittaa asiat pöydälle ja katsoa, mitä löytyy. Ilman ennakkoasenteita.

Yhdysvaltain ja Venäjän välisten sopimusten suhteen kehitys riippuu Trumpin asemasta kotona. Republikaanipuolueen lähentyminen Trumpin kanssa mahdollistaisi sopimisen ja sopimusten täytäntöönpanon. Yhdysvaltain ja Venäjän välisten suhteiden parantaminen edellyttäisi, että Trumpin ja Venäjän välistä ”salaista yhteistyötä” ei olisi ollut. Suhteet ovat panttivankeina meneillään olevalle tutkimukselle ja kotimaiselle vallankysymykselle Yhdysvalloissa.

Tätä Trump ja Putin yrittivät hieman koomisesti laukaista, mutta epäonnistuivat. Tilanne on kesken. Kirjoitetaan, että ”Putin sai kaiken mitä halusi” ja että ”Putin voitti”. Olen yrittänyt saada selville, mitä kaikkea hän konkreettisesti sai, mutta ei ole laarissa materiaalia. Hän ei saanut yhtään mitään. Keskustelut jatkuvat myöhemmin.

Yhdysvallat on demokratia, jossa vallankumous pitää kyetä tekemään neljän vuoden välein (Thomas Jeffersonin vaatimus). Presidentti, oli hän kuka tahansa, ei ole diktaattori.

Republikaanihallinto on ollut edeltäjäänsä reippaampi joissakin asioissa. Ukraina on saanut Yhdysvalloista konventionaalisia aseita. Jostain syystä aseiden antaminen yksin itäistä invaasiota vastustavalle Ukrainalle oli vuosina 2014 – 2017 mahdotonta, etenkin Euroopan mielestä. Krimin puolustaminen oli mahdotonta, mutta nyt pelätään, että Trump mystisillä valtaoikeuksilla antaa niemimaan, jonka Putin on vallannut. 

Vuonna 2014 myös Puola oli hädissään ja halusi ostaa ohjuksia Yhdysvalloista, mutta Obaman demokraattihallinto jarrutti kaksin käsin.

Pakotteita on vain kiristetty.

Kaikki tämä on tapahtunut samalla, kun Vakaa Nero meuhuaa Twitterissä joka aamu. Höntisti käyttäytyvästä Trumpista maalataan näköistään persoonakuvaa, mikä estää tajuamasta, että hän ei ole yksin. Trumpilla ei ole tsaarin valtaoikeuksia. Yhdysvallat on silti suurvalta eikä se luovu intresseistään maailmalla. Se nyt ainakin on yksi varma asia tässä sopassa.

Suurvalta ei ole missään hyvän hyvyyttään.

Nauhoissa ovat myös Pence ja Mattis. Sitä ei pidä unohtaa. Trump on tavallaan holhouksen alaisena. Koska 77% Trumpia äänestäneistä vieläkin on sitä mieltä, että kaikki mitä Trump tekee, on oikein ja jumalallista, häntä ei voi noin vain voi vaihtaa ilman merkittävää haittaa. Pitää saada parempaa ja sitovampaa näyttöä.

On mahdollista, että löytyykin.

Yksi outo psykologinen reaktio on hillityn ja raa´an Putinin nostaminen jalustalle. Sirpa Pietikäinen (kok.) sanoi luottavansa Putiniin ja hänen järkeensä ja johdonmukaisuuteensa enemmän ja pitävänsä häntä suurempana turvana kuin tätä toista läntistä suurvaltaa.

Olen huolissani tällaisesta. Tarvitsemme realistisia poliitikkoja ja kirkaskatseisia älykkäitä virkamiehiä. Olemme astuneet maailmanaikaan, jossa vain niin kauan voi luottaa, kun sopimusten noudattamisesta on vastapuolelle etua. On oltava koko ajan hereillä.

Neljä päivää ennen Helsingin kokousta kiinalaiset hakkerit yrittivät murtoja Suomeen. Huippukokouksen aikana eniten Suomeen kohdistettiin tietoliikenteen murtoyrityksiä Kiinasta (34%), Yhdysvalloista (12%) ja Ranskasta (9%).

Tällaisia ystäviä.

 

Euroopan on kannettava vastuunsa

 

Yhdysvallat on pitkään halunnut luopua kalliista Euroopan vahtimisesta. Obama letkautteli happamasti ja vihjaisi suoraan Euroopan maiden lintsaavan ja jättävän tonttinsa hoitamatta. Vuoden 2015 kansainvaellus yhdistettynä hädänalaisiin sotapakolaisiin oli sellainen mikstuuri, ettei Eurooppa ole kunnolla toipunut vieläkään, etenkään poliittisesti.

Nyt Trump pyrkii taloussotaan, jossa hän näkee Euroopan kilpailijana, ei hyödyllisenä kumppanina. Tämä on otettava vakavasti, sillä hän ei ole ajatuksineen yskin. Tällä tulee olemaan paljon merkitystä.

Eurooppa on kuin ulkomuseo, jossa asuu arvoista höpäjävä väsyneistö, joka ei suostu laittamaan rautaa lahkeisiinsa, vaikka mitä tapahtuisi. Clinton yritti. Bush yritti. Obamakin yritti saada eurooppalaiset kohentamaan ryhtiään. Republikaanien antamaa viestiä ei haluta sitäkään kuulla, mutta sentään kauhistutaan. Enää Amerikka ei kosi enkelten kielillä, että voitteko hoitaa tonttinne ja tehdä oman osuutenne, jookosta kaverit.

Maailman kellon ollessa hankalassa asennossa Euroopan on tehtävä kaikkensa oman turvallisuutensa eteen. Sen on kannettava vastuunsa. Rajavalvonnan on oltava tiukempaa. Yhteistä turvallisuuspolitiikkaa on tiivistettävä, ja maanosan on vastattava sotilaallisesta turvallisuudestaan itse. Päätöksiä on kyettävä tekemään lujemmin, suoraviivaisemmin ja ehdottomammin. Kokonaisturvallisuuteen liittyy myös luonto.

Suomen henkinen tila on ymmärrettävä. 1990-luvulla meille rakennettu maailma ei tule pysymään. Sitä mukaa kuin se hajoaa, sen innokkaammin roikutaan pyhissä opeissa ja jargonissa kiinni. 1960-luvulla syntyneelle tässä ei ole mitään uutta. Mutta tulevaan pitää varautua. Se vaatii tinkimättömän rehellistä ajattelua ja kylmää päätä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset