Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Virkamies, älä mene EU:n selän taakse piiloon

James Cameron käytti vuosia EU:ta verukkeena, kun hän ajoi läpi brittivirkamiesten omia kansalaisten mielestä kaistapäisiä ratkaisuja. Siitä saatiin aikaiseksi verraten huono tulos, josta taas syytettiin Nigel Faragea, jolla oli vain 8%:n kannatus.

Suomalaiset onneksi ottavat nykyisin herkästi selvää asioista. Vielä 20 vuotta sitten huokailtiin vain Brysselin herroja ja puisteltiin päätä ”direktiiveille”. Harva koskaan luki näitä direktiivejä. Luultiin, että muualla viitataan niille kintaalla, koska niin Ranskassa kuin Italiassakin tuntui olevan järki käytössä.

Internet avasi jokaiselle kansalaiselle mahdollisuuden tutustua niin EU:n asetuksiin kuin direktiiveihinkin. Erona niillä on, että direktiivi on toimintaohje mutta asetus on heti voimassa sellaisenaan ja heti. Direktiivi ei suoraan muuta jäsenvaltion lainsäädäntöä, vaan antaa kansalliselle lainsäätäjälle toimintaohjeita.

Toimittajat ovat olleet verraten laiskoja rikkomaan sanatonta yhteiskuntasopimusta poliitikkojen kanssa, ja he ovat yleensä yhtyneet kuoroon, jossa täytyy vain kestää, koska  "direktiivi määrää". Yhteistyön palkkioksi he ovat saaneet parhaan lehdistönvapauden, mistä tietenkin muistamme aina olla ylpeitä kuin kolkkapoika mitalista.

Kansallinen lainsäädäntömme yleensä ylittää direktiivien vähimmäisvaatimukset kaikilla sektoreilla. Järkevistä direktiiveistä tulee absurdiin toimintaan pakottavia. Ja virkamies pesee käsiään ”koska EU”. Tästä kaukalosta EU-vastaiset ovat ammentaneet kaksin käsin.

Otan konkreettisen esimerkin. Kauppatorilla ei voi ostaa kalastajan juuri kolkkaamaa ja rantaan tuomaa siikaa. Kalastaja ei voi antaa kalaa edes torikauppiaalle, jonka koju on metrin päässä. Hän ei voi myydä sitä ravintolaan torin toiselle puolelle. Kala lähtee Sörnäisiin ja tekee parin päivän lenkin, ettei "kylmäketju katkea". Kukaan ei ole vielä ymmärtänyt, miten kala tuoreutuu tuon tukkusightseeingin aikana.

Kun virkamieheltä kysyy, hän mainitsee välittömästi EU:n elintarvikedirektiivin. Ne Brysselin herrat... Sitten suomalainen menee Bretagneen ja ihmettelee, miksi kuka vain voi ostaa kalan veneestä. Kalastaja toki kääräisee sen ruskeaan paperiin.

Alkaa huhu, että ”eivät ne muut tottele uskollisesti direktiivejä” ja että "meillä halutaan olla mallioppilaita".

Itse asiassa kyllä muut tottelevat omia lainsäädäntöjään, kuten mekin. Syy kalan matkusteluun on Eviran omissa säädöksissä.

Direktiivin mukaan luonnollisessa ympäristössään pyydetyt kalastustuotteet käsitellään tapauksen mukaan. Käsittelyyn kuuluu verenlasku sekä pään, sisälmysten ja evien poistaminen. Tämän jälkeen kalastustuotteet jäähdytetään, jäädytetään tai jalostetaan ja/tai kääritään tai pakataan aluksella säännösten mukaisesti. Siinä kaikki.

Tämän kaiken voi lukea elintarvikedirektiivistä. Sieltä löytyy vastaus siihenkin, täytyykö oikeasti ne luomumunat juoksuttaa leimalle jonnekin kauas vai saisiko vastamunittuja munia vaikkapa myydä naapuriravintolaan… Mitäpä lottoatte?

Suomen kansallinen tupakkalainsäädäntö kieltää tupakkatuotteiden online-kaupan. Muissa EU-maissa voi tilata jouluksi harvinaisen kuubalaisen habanon tai vaikka laatikon isoisälle. Suomessa ei voi tilata verkossa edes Töölöstä Rovaniemelle. Onneksi Arvo Ylppö pääsi jo pois näkemästä tätä sairasta ja vastenmielistä holhousta.

Kun kansallista lainsäädäntöä yritetään sovittaa EU:n asedirektiiviin, näyttää siltä, että virkamiehen ainoa agenda on, että aseita pois ja uusien lupien saaminen tehdään mahdollisimman vaikeaksi. Sisäministeriöstä tokaistiin jo kyselijöille, että kyllä kansallinen laki voi olla kireämpikin.

Muutama vuosi sitten naapurini ihmetteli levinneellä roskiksella vahinkolintujen määrää. Hän oli saanut omalta kansanedustajaltaan vastauksen, että EU on määrännyt harakan suojeltavaksi lintudirektiivin nojalla.

Muistan silloisen menettelyn. Komissio pyysi jokaiselta maalta listaa, johon paikallinen ympäristöhallinto kirjoittaa luettelon alueellisista suojeltavista linnuista. Komissio jätti siis asian täysin jäsenmaille. He vahvistivat sen, mikä päätettiin kansallisesti. Meiltä lähti sinne lista, jossa oli liki jokainen siivekäs tästä maasta.

Myönteistäkin on tapahtunut. Tältä osin kansallista metsästyslakiamme on korjailtu järkevämmäksi ihan viime aikoina. Rauhoittamattomien lintujen pyynti rauhoitusaikana eli pesimäaikana on sallittu Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla. Eiväthän tavalliset kaupunkilaiset voi tehdä mitään vahinkolintuinvaasiolle, mutta sentään jätelaitokset ja lentokentät voivat karsia, vaikka ihan pelkällä ilmoitusmenettelyllä.

Meillä on muuta Eurooppaa liberaalimpia omia käytänteitä. Esimerkiksi lennokkien käyttäminen on meillä melko villiä verrattuna muuhun Eurooppaan. Joskus mietin, miksi lainsäätäjämme eivät ole halunneet tarttua leviävään ongelmaan ja turvallisuusriskiin. Ehkä se johtuu siitä, että suomalaiset rakastavat teknisiä härpäkkeitä. Tässä tuhansien jarrujen maassa kännykkä tai mikä vain jonkin appsin sisältävä hilavitkutin on sentään kuin concealed carry Texasissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset