Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Miten hallintoliikkeet estivät alkavan kapinan

 

Tämä on pääsiäistarina.

Roomalaiset tunnettiin siitä, etteivät he pyrkineet kieltämään Juppiterille vieraita vuohipaimenten taikauskoja. He halusivat huolehtia valloitussotien jälkeisten periferioiden hallinnosta yhdessä paikallisen hallintorakenteen kanssa. Siksi Jerusalemin vuonna 63 eKr. valloittanut Pompeius kohtasi vastarintaa lähinnä vain temppelillä. Vaikka pappeja listittiin valtauksen yhteydessä, roomalaiset jättivät sen jälkeen juutalaisten uskonnon ja erityisesti paikallisten sukujen bisnesjaon rauhaan.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin alistuminen Rooman alaisuuteen oli täyttänyt kaikki odotukset. Juutalaisilla oli hyvät suhteet roomalaisiin vallanpitäjiin. Heille sallittiin useita etuoikeuksia, joita muut kansat eivät voineet kuvitellakaan. Kuninkaaksi asetetun Herodes Suuren (37 eKr. - 4 jKr.) eläessä rauhattomuuksia ei esiintynyt.

25 vuotta Herodeksen jälkeen tilanne hitaasti muuttui. Separatistiliike oli ollut maan alla. Pääsiäisjuhlan aikaan Jerusalemissa kyti. Juutalaisten keskuudessa oli roomalaisvihaa ja vahvoja kansallisia ajatuksia, jotka yhdistyivät Vanhasta testamentista nousevaan messiasodotukseen (nämä puhkesivatkin sitten jo seitsemän vuoden kuluttua vahvoina ja väkivaltaisina mellakoina Aleksandrian suunnalla).

Pääsiäisjuhlille oli mahdollisesti soluttautunut jopa tuhat separatistia, jotka vakavasti miettivät kannatusta saaneen karismaattisen opettajan kytkemistä uskonnollispohjaiseen vallankumoukseen. Pelko kapinasta oli todellinen, ja Pontius Pilatus oli tietoinen asioista. Toisaalta hän oli etupäässä juutalaisten elinkeinoelämän tilannekuvan varassa. Farisealaisuudesta ponnistanut rabbiininen suunta oli vain yksi juutalaisuuden linja, mutta se oli vallassa oleva suuntaus. Talouselämää hallitsivat tietyt suvut, jotka olivat joidenkin toisten mielestä juurikin vääriä sukuja.

Nasaretilaisen opettajaksi ryhtyneen puusepän uskonnollispoliittinen kannatus oli kohisevassa nousussa. Hän oli aikaisemmin tehnyt anarkistisen iskun temppelissä elinkeinoelämää vastaan. Kaupunkiin oli asettunut väkivaltaan kykeneviä kapinallisia. Mikäli juutalaisten syvät rivit, koko proletariaatti, olisi imaissut messiaskultin tuona päivänä, Jerusalemissa olisi palanut.

Pilatus tiesi varmasti Jeesuksen viattomaksi. Hän pesi kätensä ja kulki Herodeksen jalanjäljillä antaen juutalaisten rabbiinien päättää näennäisestä yhtenäisyydestään vakauden ja roomalaisista hyötyvän taloussektorin puolesta.

Opettajaansa seuranneet tulkitsivat tapahtumat kirjoitusten valossa siten, että heidän opettajansa oli ollut messias. Rabbiininen linja odottelee edelleen omaansa, mutta sillä välin (ja oikeastaan kaikki muuttui takaisin farisealais-rabbiiniseksi) se voi myydä meille pääsiäismunia, läskiä ja kaljaa kaupan temppeleissä pyhänäkin. Eikä ole ketään punomaan nuorista ruoskaa ja ajamaan heitä tiehensä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset