Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Suomessa on entisen SDP:n kokoinen aukko

 

En usko aktiivimalliin mutta vielä vähemmän lakon hyödyllisyyteen. Aktiivimalliin voi hyvinkin edellyttää muutoksia, ja uskon sitä korjattavan, kun huomataan valuviat käytännössä. Järkevä näkee ne etukäteenkin.

Vain todella suuri noususuhdanne voisi työllistää muutaman kymmenen tuhatta. Aktiivimalli yksilöllistää työttömyyden. Rakenteellisesta ongelmasta on tehty yksilön ongelma, jonka uskotaan ratkeavan ihmisen omin keinoin.

Parlamentaarisesti valitulla eduskunnalla ja hallituksella on kuitenkin oikeus katsoa aktiivisuuskortti.

SAK:n (lue SDP) myöhäsyntyinen mielenilmaus vielä ilman muita työtaistelutoimia olisi mennyt. Siihen osallistuvat tukilakkolaiset ovat liittojensa käskystä liikkeellä, eivätkä liitot saa lainkaan sympatiaani. SDP:llä on diktatorinen haave kaataa se, minkä eduskunnan enemmistö on hyväksynyt. Se käyttäytyy kuin vanha patriarkaatti, josta aika kulkee vääjäämättä ohi jättäen jäljelle vain terrorikeinot yhteiskuntaa vastaan.

Kuuntelin radiosta, kun eräs demokratianvastainen ammattiliiton edustaja kertoi: ”Me vastustimme tätä voimakkaasti, mutta ohitsemme tehtiin päätöksiä. Jos ei sana kuulu, otetaan toiset keinot käyttöön.”

Niin minäkin vastustin. Allekirjoitin aktiivimallia vastustavan aloitteen, koska tiedän, ettei se toimi. Mutta olen demokraatti. Katsotaan sen vaikutukset sitten. Äänestetään uudelleen, vaikka SDP:tä.

Mutta ei. SDP on SAK:n poliittinen siipi ja haluaa nostetta vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Siksi se on valmis laittamaan asioita sekaisin. Puolue ei millään suostu katsomaan peiliin.

Tausta on pitkä. SDP:n valkokaulusjärjestöt myivät suomalaisessa työvoimapolitiikassa satojen tuhansien aseman. Nollatuntilaiset, pätkätyöläiset ja vuokratyöläiset kumartakoot Paavo Lipposta. Silloin SDP myi heidät ostaen hetkeksi kunta-alan työntekijöiden edut ja silloin vielä heidän etujensa ja työsuhteidensa paimentamisen säälliseen eläkeikään.

Työntämällä Jutta Urpilaisen sivuraiteelle SDP siirtyi menneisyyden ay-miesten avulla kohti tuhoaan eikä se noussut myöskään Haataisen "feminismillä". Mitä joku pajalla työskentelevä nuori mies siitä kostuu? Ei yhtään mitään. Maahanmuuttoteollisuuden kanssa kaveeraaminen ei sekään tuo suurta nostetta työväessä.

Ei SDP nouse turhilla lakoilla.

Se häviää. Se häviää pelin ihan kokonaan.

Eikä se ole hyvä juttu. Me tarvitsemme yhden yhteiskunnallisesti vaikuttavan ja isänmaallisesti toimivan työväenpuolueen. Kerran meillä oli sellainen. Se oli SDP vuosina 1919 – 1966.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

SDP:llä on sen perinteiset keinot käytössä. Kun 1917 puolue ei menestynyt demokraattisesti sen kapinasiipi käynnisti yleislakon.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Väinö Kuukalta taas erinomainen, hyvin rakentava kirjoitus. Kiitos siitä.

Uskon itsekin, että Jutta Urpilaisen johdolla SDP:lla olisi ollut mahdollisuus siirtyä uudelle vuosituhannelle, puolustamaan työntekijäpuolen asiaa tämän päivän ja tulevaisuuden työelämän lähtökohdista käsin.

Sen sijaan valitsivat ay-jäärä Rinteen, joka yhdessä SAK:n ja monien muiden liittojen kanssa edustaa vanhan savupiipputeollisuuden aikaisia työelämäkäsityksiä ja jonka johdolla uskon puolueelle käyvän kuten Kuukka kirjoittaa.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

"Työntämällä Jutta Urpilaisen sivuraiteelle...."

*******************************

Se oli demareiden kannatuksen kannalta aika hyvä veto; ainut mitä heillä oli enää saada kannatus elpymään. Urpilaisen johdolla oli syöksykierre "torjuntavoitoilla" hyvässä vauhdissa ja tällä hetkellä kannatus olisi jotain 10%, vähän ali tahi yli. SDP sai vähän lisää aikaa valitsemalla Rinteen ja kannatus elpyi.. nytkin gallupeissa toisiksi isoin puolue, koska kannattajat eivät löydä vaihtoehtoja. Olettaisin tosin että asia on muuttumassa lähivuosina.

Rinteellä oli tilaisuus uudistaa demareita - sellainen viime hetken chansi, kun kannatuskin lähti vihdoin helpottavasti kasvuun. Mutta näköjään ei onnistu, ei ole edes kunnon halua uudistua, niin tietenkään ei onnistu. Vakaimmat kannattajat delaavat vanhuuteen päivä päivältä. Ja liian iso ja wanha laiva kääntyy hi-taaaaaasti, aivan liian hitaasti. Eli demareita edelleen odottaa se syöksykierre eikä se siitä sitten enää oikene. Ei tarvinne kovin montaa vuotta odotella.

Urpilainen olisi ollut täystuho, mutta ei tämä Rinteen mallikaan ole muuta kuin viivästyttävä tekijä väistämättömälle. Rinteen äijäfeminismi ja Tuula Haataisen pressasaldo jotain 3%.... hienolta näyttää tulevaisuus demareille.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Vuonna 2011 Urpilaisen neljä vuotta luotsaama SDP oli toiseksi suurin eduskuntapuolue ja sai 42 paikkaa.

Vuonna 2015 Rinteen SDP sai 35 paikkaa.

Vuotta 2019 odotellessa. Jos tässä joku tekoelvyttää menneisyyden keinoin ilman todellista visiota, se on puolueen nykyjohto. Perustus hajoaa jo ja siihen kymmeneen prosenttiin varmaan vielä päästään.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

SDP on 20v vuotta sitten siirtynyt feminismin ja maailmanparantajien puolueeksi, ei näiltä mitään tukea Suomen työttömät ja pienpalkkaiset ole saaneet. SDP ottaisi ulkomailta lisää halpatyöntekijöitä kilpailemaan muutenkin vähistä työpaikoista.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Huonosti kävi demareille jo kuusi vuotta sitten 2012, jolloin Paavo Lipponen sai kuutisen prosenttia äänistä presidentinvaaleissa ja jäi viidenneksi. Sitä ennen Sdp oli ollut presidenttipuolue 30 vuotta 1982-2012.

Demarit eivät oppineet tuosta tappiosta mitään. Tämän vuoden vaaleissa kävi vielä huonommin:
http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250251...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset