*

Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Ylen käsitys lähdesuojasta on eurooppalaisen käytännön vastainen

 

Yleisradion toimittajat Ville Vilén ja Marit af Björkesten selittävät yhteiskirjoituksessaan, miksi Yle ei anna Panaman paperien aineistoa verottajalle.

Toimittajat kirjoittavat:

Verottajan vaateet perustuvat siihen, että lähdesuoja koskisi itse lähdettä, ei lähteen luovuttamaa aineistoa. Väite on absurdi. Suomalaisen lainsäädännön, Euroopan ihmisoikeustuomioistuinten aihetta koskevien päätösten ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan sananvapausmääräysten tulkinnan mukaan lähdesuoja koskee itse lähteen lisäksi lähteen luovuttamaan aineistoa.

Mistä suomalaisesta lainkohdasta tuo löytyy? Mistä sananvapaustulkinnasta tulee?

Ei mistään. Kyse on tavasta kätkeä paha tarkoitus hyvän alle. Uskon, että toimittajat kokevat olevansa jonkin ylevän äärellä, mutta oikeasti tässä pyritään suojelemaan rikoksia ja ennen kaikkea korruptiota sananvapauteen vedoten. Laki ja Euroopan ihmisoikeussopimus eivät todellakaan sano, kuten toimittajat väittävät.

Ei tarvitse edes puhua pelkästä aineistosta, ei miettiä onko aineisto ja sen levittäjä eri asia.

Jo lähdesuoja on meillä tiukempi kuin oikein missään. Todistan toki väitteeni.

Useissa länsimaissa lähdesuoja rikostapauksissa, joissa esimerkiksi virkamies syyllistyy rikokseen vuotamalla salassa pidettävää tietoa, murtuu jo esitutkinnassa. Ei tarvita mitään ”kuuden vuoden tuomioita” ja korkeimpia oikeuksia.

Meillä on viime aikojen tapana ollut markkinoida länsimailla sellaista asiaa, mikä meillä on mediassa oikeastaan kierolla tavalla enemmänkin venäläisellä salausmallilla: hiukan kuin joku RT antaisi "lähdesuojan" haluamilleen ihmisille. Mutta eivät Nemtsov-vainaalle olisi antaneet!

EIT on huomauttanut meitä lehdistön sananvapausrikkomuksista, kun toimittajat ovat syyllistyneet rikoslaista löytyviin kunnianloukkauksiin ja heidät on alioikeuksissa tuomittu. Se johtuu kuitenkin siitä, että meillä ajetaan rikosasioina samoja kunnianloukkausjuttuja, jotka muualla ovat siviilikanteita, joista sitten maksetaan suuria korvauksia asianomistajille. Silloinhan toimittajien sananvapaudesta ei enää puhuta mitään.

Minä kunnioitan suomalaista oikeusjärjestelmää enkä usko, että Korkein oikeus on median rummutuksen vietävissä. Tarkastellaanpa hiukan. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Tarkasteluni pohjalla on Tuomo Mörän toimittama lähdesuojaraportti. (Lähdesuoja. Normit, ideaalit ja käytännöt. Tuomo Mörä (toim.), Viestinnän tutkimuskeskus CRC. Sosiaalitieteiden laitos: Helsingin yliopisto 2011)

 

Mitä suomalainen laki sanoo?

 

Yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot. Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä.

Oikeudenkäymiskaaren mukaan yleisön saataville toimitetun viestin laatija taikka julkaisija tai ohjelmatoiminnan harjoittaja saa todistajana kuultaessa kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, kuka on antanut viestin perusteena olevat tiedot, samoin kuin kysymykseen, johon ei voi vastata paljastamatta tietojen antajaa.

Aineisto ei ole se, mitä suojataan.

 

Mitä muissa länsimaissa on?

 

Ruotsissa lähdesuoja voidaan murtaa esitutkinnassa tuomioistuimen päätöksellä tilanteessa, jossa on olemassa todennäköisin syin epäilty henkilö. Lähdesuoja voidaan murtaa siten, että toimittaja voidaan velvoittaa kertomaan, onko kyseinen henkilö hänen lähteensä.

Ruotsissa lähdesuojaa ei muutenkaan milloinkaan ole, jos kysymys on painovapausasetuksessa tai ilmaisuvapausperustuslaissa tarkoitetusta rikoksesta eli

a) valtiopetos, vakoilu, törkeä vakoilu, törkeä oikeudeton ryhtyminen salassa pidettävään tietoon, kapina, maanpetos (landsförräderi, landssvek) tai yritys, valmistelu tai salaliitto sellaisen rikoksen tekemiseksi

b) virallisen, mutta sellaisen asiakirjan, joka ei ole saatavilla kaikille, oikeudeton luovuttaminen tai sellaisen pitäminen esillä vastoin viranomaisen sitä antaessaan asettamia ehtoja, kun teko on tahallinen

c) vaitiolovelvollisuuden tahallinen rikkominen laissa mainituissa tapauksissa.

ja  jos tuomioistuin muussa tapauksessa katsoo yleisen tai yksityisen edun vuoksi erityisen tärkeäksi, että henkilöllisyys ilmoitetaan todistajankuulustelussa tai kuulusteltaessa asianosaista totuusvakuutuksen nojalla (TF 3:3)

Toisaalta virkamies, joka on hölöttänyt, ei joudu työnantajan kostotoimien kohteeksi. Se on suojattu lailla.

Tilanpuutteen vuoksi en käy koko Eurooppaa yksityiskohtaisesti läpi. Norjassa riittää, kun tärkeät yhteiskunnalliset intressit vaativat, että mainitut tiedot annetaan, ja sillä on olennainen merkitys asian selvittämiselle, oikeus voi kokonaisarvioinnin jälkeen antaa määräyksen, että todiste pitää antaa tai nimi ilmoittaa. Ihan veteen piirretty viiva.

Britannia on sananvapauden mallimaa. Rikosasioissa lähdesuoja katoaa oikeudessa kuin kuppa Tööölöstä.

Oikeus ei saa vaatia henkilöä paljastamaan, eikä henkilö syyllisty oikeuden halventamiseen, kieltäytymällä paljastamasta tiedon lähdettä, kun tieto sisältyy julkaisuun, josta hän on vastuussa, paitsi jos oikeus katsoo, että tiedon paljastaminen on tarpeen (necessary) oikeudenhoidon, kansallisen turvallisuuden tai epäjärjestyksen taikka rikollisuuden ehkäisemiseksi. 

Belgiassa toimittajien pitää kertoa heti tietolähteensä, jos jotain kirjoittavat. 

Saksan sananvapauslainsäädäntö on osavaltiokohtaista. Tämän vuoksi jokaisen osavaltion on erikseen hyväksyttävä kaikki liittovaltiota koskevat medialait. Myös lehdistö- ja medialait ovat osavaltiotasoisia. Lehdistölakeja koskevaa puite- tai raamilakia on yritetty tehdä useampia kertoja, mutta pyrkimyksessä ei ole onnistuttu.

Hollanti on yksin se maa, jossa ei ole omaa lähdesuojaa koskevaa lainsäädäntöä. Se on ollut EIT:n linjausten varassa. Ehkä tämä yksi Euroopan kymmenistä maista on se, johon Yle viittaa Euroopalla?

 

Mitä Euroopan ihmisoikeussopimus sanoo?

 

Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan sananvapaus on oikeus, joka sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.

Länsimaisissa demokratioissa sananvapauden ydinsisällöksi on mielletty ennakkosensuurin poissaolo Lainsäädännössä on kuitenkin myös rajoituksia sananvapaudelle silloin, kun sen käyttö loukkaa jotain toista oikeushyvää.

Ihmisoikeussopimuksen mukaan sananvapautta rajoitetaan perustellusti seuraaviista syistä:

»– – jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.»

(Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklan toinen kohta)

 

Suomi on paistatellut Euroopan lehdistönvapauden kärjessä mutta kovalla hinnalla. Se asema maksetaan vielä korruptiovertailussa, kun Transparency pääsee rakenteelliseen korruptioomme. Yksi rakenteellinen korruption mahdollisuus piilee meidän omintakeisessa oikeastaan mihinkään perustumattomassa käsityksessämme lähdesuojasta.

Meillä salassapitovelvolliset viranomaiset voivat tienata rahaa paljastamalla juorulehdelle julkkisten asioita. He siis tienaavat vinkkirahaa rikkomalla lakia. SIG-yhtyeen Matti Inkinen ajettiin juorulehden toimin itsemurhaan, vaikka syyte oli vasta harkinnassa. Ei tiedetty, oliko hänen tietokoneensa murrettu vai oliko hän tahallisesti levittänyt lapsipornoa. Hän saattoi olla syyllinen tai syytön. Se jää tarkastelematta.

Täysin syyttömäksi todetun Alpo Rusin elämä saatiin mediassa todella sekaisin. Oikeus teki työnsä vapauttaen hänet epäilystä mutta edelleen jäi lähdesuojan takia epäselväksi se, kuka oli vuotanut julkisuuteen alun perin vain suojelupoliisilla olleen tiedon Rusiin kohdistuneesta rikosepäilystä.

Kuohuttavimmat lähdesuojakeskustelut ovat kosketelleet tapauksia, joissa yhteiskunnallisia epäkohtia tai virkamiesten rikoksia ei ole paljastettu. Sen sijaan on suojattu länsimaiseen käytäntöön viitaten rikollisuutta.

Tämä on sen luokan maskirovkaa, ettei tällaista ole lännessä. Idässä on.

 

Kaksi asiaa, jotka Suomessa ovat toisin

 

Ensimmäinen on se, mistä meitä voidaan ojentaa. Toimittajia vastaan nostetaan rikoslakiin perustuvia kanteita loukkauksista, ja alioikeudet antavat niistä tuomioita. Mikäli tiedot ovat tosia, eikä niissä ole virheitä, EIT varmasti antaa huomautuksen tällaisessa tapauksessa. Näiden huomautusten määrää on jo käytetty propagandassa korruptiota suojaavan lähdesuojan väärinkäytösten perusteena.

Ero on nimittäin siinä, että muissa maissa nämä tehdään siviilikanteina. Yleensä Euroopan maissa kunnian- ja yksityiselämän loukkauksissa kielletään käyttämästä loukkaavaa ilmaisua ja määrätään reippaita vahingonkorvauksia. Ei tule sellaisia rikoslakijuttuja, jotka sotisivat EIT:n sananvapauspykälää vastaan.

Toinen on se, että lähdesuojaan vedoten tehdään metodisesti väärinkäytöksiä.

Lähdesuojalainsäädännön alkuperäisenä ideana oli antaa journalisteille työkalu, jonka avulla he voisivat paremmin puuttua yhteiskunnan epäkohtiin ja valvoa päättäjien toimintaa. Lähdesuojan ajatuksen Suomeen tuonut professori Kaarlo Kaira varoitteli 1950-luvulla, että lähdesuoja mahdollistaa myös väärinkäytökset, kuten nimettömyyden turvin tehtävät sensaatiopaljastukset levikkien lisäämiseksi ja rahan ansaitsemiseksi.

Se pitäisi jo kansallisessa lainsäädännössä tukkia. Niin on tehty muuallakin. Siellä länsimaissa.

Meillä viranomaiset saavat vinkkirahaa ja veronkiertäjien aineistoakin halutaan suojata. Tämä Suomen ominaispiirre pitää todellakin ottaa huomioon Transparencyn korruptiovertailussa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Olennaista on, että Suomessa lähdesuojasta tehdään sankaritarinaa, jota kuorrutetaan epäkohtien paljastamisella vaikka koko lähdesuoja-asia on noussut esiin vain, kun kyse on harmaan talouden ja rahanpesun suojelusta (veroparatiiseissa on 1000 miljardia EU-rahaa) tai valtion turvallisuussalaisuuksien paljastamisesta ulkopoliittisista syistä tai aikanaan Martti Ahtisaaren toisen kauden estämisestä vuotamalla täysin väärillä jäljillä ollut hänen avustajaansa kohdistunut tutkintaepäily.

Tästä kaikesta on sankaruus kaukana. Journalistinen teko olisi avata epäkohdat ja paljastaa se myyräntyö eikä olla mukana siinä ja suojata sitä.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Miten kävikään Tanskassa? Eikö sielläkin yleisradioyhtiö kieltäytynyt yhteistyöstä ja hallitus meni ja maksoi tiedoista.Eikä välttämättä samalle vuotajalle.Yhteysvinkki taisi vielä tulla joltain toiselta valtiolta.Saksaa on veikattu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset