*

Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Presidentit Skyllan ja Kharybdiin välissä. Kuka on purjehdustaitoisin?

Jos Nato-vaalit olisivat olemassa, ne olisivat eduskuntavaalit. Eduskunnan enemmistön pitäisi olla reippaan ”sea changen” kannalla ja hallituksen sellainen, joka ottaa sen hallitusohjelmaansa.

Presidentit eivät diktatorisesti päätä asioista. Ehdokkaiden kantoja pitää kysyä, mutta niissä heijastuu enemmänkin puolueen tai taustaryhmän mieli. Jatkoa se ei tietenkään määrää. Politiikassa tärkeintä on olla sitoutuvinaan niin, että voi salamannopeasti ja surutta purkaa sitoumuksen.

Isänmaan etu on joskus vaatinut tällaista. Risto Ryti on kuuluisin esimerkki.

Ainoat johdonmukaiset presidenttiehdokkaat ovat Nils Torvalds ja Sauli Niinistö. Niinistö jättää Nato-ruudun tyhjäksi ja pallon sinne, jonne se kuuluu. Istuva presidentti ei tietenkään vaalien alla linjaa tuon kokoluokan ratkaisua. Hän on kansanliikkeen ehdokas. Hänellä ei ole vaihtoehtoa. Jos ette usko, kysykää kampanjatoimistolta.

Myöhemmin voi tapahtua ihan mitä vain. Suomen suunta riippuu hallituksesta, eduskunnasta ja presidentistä.

Torvalds tekee kuten pitää ja on puolueensa vaikuttavan osan kannalla. Kirjoitan ”vaikuttavan osan”, sillä yhdenkään puolueen kannattajien keskuudessa enemmistö ei kannata Nato-jäsenyyttä. Kokoomuksessa ja RKP:ssä kannatus on kuitenkin suurin.

Joissakin tämä äänestäjien mielipide aiheuttaa vakavia ristiriitoja argumentaatioon. Haavisto ei usko Suomen pärjäävän yksin mutta ei voi kannattaa Natoa.

Haatainen ratkaisisi turvallisuusasiat sillä, että Suomi alkaisi harjoittaa feminististä ulkopolitiikkaa. Esimerkkinä hän antoi sen, että voisi riidellä Trumpin kanssa vaikka aborttilausunnoista.

Tämä kertoo täydellisesti sen tilan, johon SDP äijäfeministi Rinteen aikana on jymähtänyt. Ulkopoliittinen linja on joka tapauksessa selvillä. Putinin machoilusta hän ei puhunut mitään. Natosta ja demareista sen verran, että tutkitusti vähiten Nato-jäsenyyttä tukevat SDP:n kannattajat. Vasemmistoliitossa on enemmän kannatusta.

Muita ehdokkaita en viitsi mainita. En pidä heitä suvereenille omista asioistaan päättävälle maalle sopivina ehdokkaina.

Nato-asia on hyvin monijakoinen.

Todellinen ”sea change” edellyttää puolueiden enemmistön asettumista sen taakse. Voimme puhua kansanäänestyksistä mutta hallitus ja eduskunta päättävät. Siinä se kansanäänestys lepää, eduskuntavaaleissa ja edustuksellisessa demokratiassa. Naton kannattajien pitäisi ymmärtää, että se on hallitusohjelma-asia. Jonkun pitäisi taivuttaa heille Suomen päätöksentekoprosessi.

Enennän kuin Haatainen merkitsevät Heinäluoma ja Tuomioja. Jopa pääministerin takana on hiljainen vanha vahakabinetti. Kun terästätte katseenne, näette kyllä kasvot.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Uskon, että tässä Nato-kysymyksessä on olemassa niin sanottu ”varajärjestelmä”, joka voidaan ottaa käyttöön tarpeen niin vaatiessa. Tositilanteessa meillä ei ole aikaa mihinkään kansanäänestykseen tai eduskuntajahkailuihin. Viimeksi mainittuun sopii paremminkin alkoholilakiin liittyvät kysymykset.

Historialla on tapana toistaa itseään. Toivottavasti emme kuitenkaan joudu siihen tilanteeseen, mihin presidentti Risto Ryti joutui pelastaessaan omalta osaltaan Suomen kesällä 1944 tehdyllä Ribbentrop-sopimuksella. Presidentti Risto Ryti oli suomalainen suurmies, joka ajatteli toimissaan aina Isänmaan parasta.

Eduskunnan puhemies V.J. Sukselainen sanoi muistopuheessaan Risto Rytin siunaustilaisuudessa Suurkirkossa 11.11.1956:

”Vaikeina aikoina tarvitaan miehiä, jotka eivät ole riippuvaisia siitä, minkä toisilta saavat, vaan jotka itse arvioivat tilanteen ja myös itse uskaltavat ottaa vastuun siitä mitä tekevät. Risto Ryti oli tällainen mies.”

Tätä samaa odotan myös istuvalta presidentillä, mikäli jouduttaisiin vaikeisiin aikoihin.
Me kuulumme läntisten maiden perheeseen ja tästä on hyvä pitää kiinni kaikissa olosuhteissa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ilmeisesti se "varajärjestelmä" voi olla ainoastaan de facto turvatakuut Yhdysvalloilta.

On vaikea ajatella, että Nato alkaisi rikkoa omia sääntöjään Suomen takia ja järjestäisi meille ainutlaatuisen kiihdytyskaistan, jolla ohitettaisiin normaali jäsenyysprosessi: puolustusvoimien analyysi Naton kannalta (joka todennäköisesti on kyllä jo käytännössä tehty), neuvottelut liittymissopimuksesta mahdollisine varaumineen (kuten Norjalla kielto sijoittaa rauhan aikana vieraita joukkoja tai ydinaseita Norjan maaperälle), näyttö hakijamaan kansan kannatuksesta jäsenyydelle sekä kaikkien 29 nykyisen jäsenmaan yksimielisyys uuden jäsenen kutsumisesta puolustusliittoon.

Tuo prosessi voi toki olla Suomen ja Ruotsin osalta nopeampi tehostetun rauhankumppanuuden (Enhanced Opportunities Partnership for Peace, http://www.gmfus.org/blog/2016/06/29/natos-enhance...) ansiosta, koska läheinen yhteistyö on jo selvittänyt asioita. Silti, ei sitä prosessia ehditä tositilanteessa halinnollisesti läpikäydä lainmukaisessa järjestyksessä niin, että artikla 5:n suoja ja sitoumus avusta liittokumppaneille ehtisivät ajoissa voimaan.

Jos kaikessa hiljaisuudessa on pragmaattisesti sovittu kulissien takana USA:n tuesta niin, ettei Putinin tarvitse siitä hermostua, niin silloinhan asia on hoidossa vastuullisella tavalla. Mutta kyllä minä kansalaisena kokisin turvallisuuteni paremmaksi, jos tällaiset asiat hoidettaisiin julkisesti ja virallisesti, ja Setä Samulikin panisi koko arvovaltansa pantiksi sitovalla tavalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset