Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Nato on Euroopan puolustusratkaisu toistaiseksi

 

Yksi vaikuttava hokema kuuluu, ettei uskottavaa itsenäistä puolustuskykyä ole. Harva miettii tätä syvällisesti. Käsitetään, että aha, eihän armeijaa sitten Suomessa tarvita mihinkään. Lausahdus on hölmöllä tavalla paradoksaalinen; siinä piilevät totuus ja valhe yhtaikaa.

Paras tukikohta täyttää tehtävänsä ampumatta laukaustakaan. Jos tukikohta osoittautuu heikoksi tiedustelulle, halu sen kaappaamiselle kasvaa.

Kaltaisessamme Euroopan unionin jäsenmaassa tarvittaisiin riittävä itsenäinen puolustus edelleen myös sotilasliiton jäsenenä. Uskottavuutta iittoutuminen toisi lisää ydinasepelotteen, sotilastiedustelun ja aseavun muodossa. Sellaista kuin uskottava itsenäinen puolustuskyky ei nimittäin pitemmän päälle ole kenelläkään.

Tämä koskee myös suurvaltoja ja on historian saatossa koskenutkin. Suuret joukkotuhoaseet ovat hiukan muuttaneet tilannetta, tosin vain suhteessa ydinaseettomaan maailmaan.

Viime sodissa Yhdysvallat varusti Neuvostoliiton ja tuli Britannian avuksi. Silloin sen teollisuus sai suojassa takoa sotamateriaalia ja saari saarelta se eteni Tyynellämerellä painaen keisarilliset joukot pääsaartaan kohti. Syntyi kuva Yhdysvaltain rajattomista resursseista.

Konventionaalisessa sodassa Yhdysvallat kykenee tänään sitoutumaan yhtaikaa 1-2 Irakin kokoiseen kohteeseen turvautumatta kutsuntoihin.

Euroopalla ei ole uskottavaa itsenäistä tai edes yhteistä puolustuskykyä laajamittaista sotilaallista hyökkäystä vastaan. Menee vähintään kymmenen vuotta, ennen kuin sellainen saadaan, vaikka luvatut lisäykset puolustusmenoihin tehtäisiin heti. Näin sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Jyri Raitasalo.

Ainakin siihen asti Euroopan puolustus on Yhdysvaltain varassa.

Paljon työtä on kaikilla. Koulutustasossa on puutteita. Venäjä harjoitteli maasotaa eri puolilta kootuilla yhtymillä Ukrainassa syksyllä 2014 ja on tehnyt monenlaisia kenttätestejä ja valmiustarkastuksia.

Raitasalon mukaan amerikkalainen prikaati ei periaatteessa osaa torjua mekanisoitua hyökkäystä, koska sitä ei ole koulutettu siihen. Viime vuosikymmenet on keskitytty savimajojen ammuntaan.

Eurooppa on todella huonossa jamassa ehkä juuri suomalaisia lukuun ottamatta. Me taas olemme niin pieni ja yksin.

Saksa päästi helikopterit huonoon kuntoon, ja sen Typhoon-hävittäjät ovat niin ikään olleet pitkiä aikoja pajalla. Viimeisin tieto lentokuntoisista puuttuu, mutta varmaa on, että jos edes 60% on taistelukelpoisina heti, voimme olla tyytyväisiä.

Panssariaseella on täsmälleen sama tilanne. 95 saksalaista Leopardia on taistelukelpoisena. 53 on ilman aseita ja 89 tarvitsee varaosahuollon. Muutamia on koekäytössä. Rheinmetall on saamassa tilauksen korjauksista, mikäli poliitikot pääsevät jonkinlaiseen ymmärrykseen.

EU:n PESCO:n (The Permanent Structured Cooperation) ulkopuolelle jäävät unionista eronnut Britannia, sekä Tanska, Portugali, Norja, Islanti, Malta ja Irlanti.

EU:n hallintomalli sotilaallisen organisaation luojana epäilyttää. Systeemi on rakennettu ranskalais-belgialaisen hirvittävän kalliin, tehottoman ja kankean byrokratian pohjalle. Tästä järjestelmästä Suomelle ei sitten tarjoutunut yhtä ainoaa puolustusyhteistyöprojektin johtotehtävää, mikä on huvittavaa.

Kokoonsa nähden EU-maista Suomi on tehnyt eniten puolustuksensa eteen. Muilla on sekä kalustossa että osaamisessa puutteita. Oletettavinta on, että maat yrittävät käyttää synergiaetuja omien kalusto – ja koulutusasioidensa järjestämiseksi eikä EU:n oma yhteispuolustus ole ensi sijalla. Sitä varten on Nato.

Parhaiten kokonaisuuden tuntee kenraaliluutnantti Esa Pulkkinen, joka EU:n sotilasesikunnan päällikkönä on vastuussa EU-maiden sotilaista, jotka ovat tällä hetkellä Malissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Somaliassa.

”Niin kauan kuin Nato on olemassa, se vastaa suurimmasta osasta EU:n jäsenmaiden omasta puolustuksesta”, Pulkkinen sanoo.

Komission vision mukaan EU kykenisi jatkossa toteuttamaan vaativia operaatioita esimerkiksi merillä ja terrorismia vastaan ja puolustautumaan vakavilta verkkohyökkäyksiltä. Ideoissa ei ole mitään vallankumouksellista eikä mitään, mikä syrjäyttää Naton Euroopan puolustusratkaisuna.

Nato sen eurooppalaisen puolustuskyvyn tarvitsee. Yhdysvalloissa presidentti Obama viittasi halveksivasti eurooppalaisiin lintsareihin eikä ääni ole tämän uuden aikana pehmentynyt.

Suomi on valinnut kuin Israel. Sillä on kohtuullinen asevelvollisuusarmeija ja ainakin sijoitetun sodanajan kokoon hyvin varustettu ja suorituskykyinen. Liian pieni tosin näin isoon maahan, vaikka eurooppalaisittain iso olisikin.

Ne jotka vähättelevät asevelvollisuutta, eivät tiedä mitä tekevät. Kukaan muu ei tätä maata puolusta kuin omaansa vaikka olisimme missä liitossa. Jokaisen se on ensisijaisesti tehtävä itse. Se joka auttaa itseään, sitä autetaan. Tietenkin pitää myös auttaa resurssien mukaan muita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kiitos hyvästä kirjoituksesta! (Onkohan tässä lipsahdus: "Jos tukikohta osoittautuu heikoksi tiedustelulle, kynnys sen kaappaamiselle kasvaa"? Kynnys vai yllyke kasvaa?)

Saksan tapa päästää oma puolustuksensa retuperälle maan voimavaroihin nähden on hämmästyttävää.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka
Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Täällä palstoilla kirjoittava A. Pesonen on melko hyvin osoittanut Suomen puolustuksessa ne kohdat, jotka ovat meillä Akilleen kantapää. Suomen kokoinen valtio ei yksin saa puolustusta koskaan sellaiseksi että se kestäisi ainoan potentiaalisen hyökkääjän voiman, ellemme kehitä Israelin tapaan ydinasepelotetta. Suomi on myös melko pieni valtio siinä mielessä että täällä olevat kohteet on tarvittaessa nopeasti tuhottu.

Suomi tarvitsee raudanlujan oman puolustuksen mutta Natolla olisi sille valtava lisäarvo juuri huoltovarmuuden, materiaalin, kaluston, miesmäärän ja hajautetun sijainnin takia. Venäjä voi tuhota Suomen muutamat alukset ja hävittäjät yllätysiskulla mutta ei kykene samaan 29 Naton jäsenvaltion kanssa. Jos homma pitkittyy, Suomen huoltovarmuusvarastot on käytetty muutamassa kuukaudessa, mutta Eurooppa on täynnä tavaraa. Kun Suomen tuonti ja vienti koostuu lähes kokonaan merikuljetuksista, joku hölmömpi voisi kysyä, kuka ne turvaa siinä vaiheessa kun lentokoneet ja alukset ovat poissa pelistä. Kukaan Nato-vastustaja ei ole osannut tähän vastata. Presidentti Niinistöllä tosin kertoi uskovansa, että Joku auttaisi. Hämäräksi jäi, kuka tämä ystävällinen Joku olisi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset