*

Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Mitä SDP:lle tapahtui?

 

Poikasena luin Väinö Tannerista, joka sisällissotavuotena nousi SDP:n puheenjohtajaksi. Kahdeksan vuoden kuluttua hirvittävästä veljessodasta hän oli pääministeri. Reissu-Lasse Relanderin sairastellessa Tanner otti presidentin tehtävät. Hän otti virkatyönään vastaan myös armeijan ja suojeluskuntien lippupäivän paraatin keväällä 1927.

Ne yhteiskunnalliset muutokset, jotka Tanner aikalaisineen teki, ovat uskomattomia. Hän oli yksi niitä, jotka ymmärsivät konsensuksen voiman ja sen luomat mahdollisuudet niissä sosiaalisissa kysymyksissä, jotka olivat työväestölle tärkeitä. Hän on sinipunan varhaisin esimerkki.

Paraatiepisodi herätti tietenkin jupinaa. Puolustusvoimat kun syntyi laillisen hallituksemme armeijasta vuonna 1918 (myöhemmin juhlapäivä siirrettiin kesäkuuhun marsalkan syntymäpäiväksi). Sosialistien edustaja ja vt. presidentti oli paraatin ylin nokkamies. Jääkärit vetivät lippaan, kun sosialistien ylipäällikkö seisoi Suurkirkon portailla.

Tanneria arvostettiin yli puoluerajojen. Hän osasi erottaa jyvät ja akanat sekä omista että vieraista. Hänen kuuluisa määritelmänsä ”iikolleista” kuului: IKL:n nimeen sisältyy kaksi valhetta: liike ei ole isänmaallinen eikä se ole kansanliike.

On älytöntä miettiä, miten näin vahvojen poliitikkojen eheyttämä maa saatiin revittyä hajalle 1960-1970-luvuilla. Miksi sisällissodan arvet revittiin uudelleen auki?

Miksi unohdettiin, että työmiehet ja pienviljelijät muodostivat enemmistön siitä suuresta kenttäarmeijasta, joka esti Suomen täydelliseltä tuholta vuosina 1939-1940?

Palaan siihen pian.

Tanner laitettiin vankilaan käsittämättömässä ja irvokkaassa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Moskovan vaatimuksesta. Zdanov oli ennen oikeudenkäyntiä vaatinut ehdottomasti Tannerin istuttamista syytettyjen penkille. Sosialidemokraattina hän oli Moskovan silmissä aatteellinen petturi. Moskova tiesi, että hän saattaisi kyetä torjumaan kommunismin, johon suomalaisten piti omin voimin päätyä lähivuosina.

Niinpä Tanner SDP:n oikeistosiiven johtajana torjui kommunismia vankilasta käsin aina vuoteen 1948. Onnistui se sieltäkin. Asevelisosialistit alkoivat taistelun sieluista työmailla. SDP esti Suomen luisumasta kansandemokratiaksi.

Tanner oli elämänsä loppuun saakka katkera Kekkoselle ja presidentti J. K. Paasikivelle. Molemmat tiesivät tarkoin Tannerin johdonmukaisen toiminnan rauhan aikaan saamiseksi. Paasikiven ja Kekkosen presidenttikausilla Linda ja Väinö Tanneria ei kertaakaan nähty vuosittaisella itsenäisyyspäivän vastaanotolla Presidentinlinnassa.

Isänmaan palvelu oli onnistunut sieltä toisesta linnasta paremmin.

 

SDP kääntyy itäuskoon

 

Rafael Paasion kaudella Suomen kommunismilta pelastanut puolue saavutti luontevat Moskovan-suhteet. Apuna oli Kekkonen, jonka taakse tuleminen oli edellytys ”uudelle SDP:lle”. Pärjätäkseen Kekkosen ajan Suomessa asevelisosialistien nokkamies Väinö Leskinen katsoi tarpeelliseksi kääntää takkiaan ja tehdä Canossan-matkansa Moskovaan vuonna 1966. Suomeen hankkiuduttuaan käynnisti Leskinen voimakkaan hyökkäyksen tannerilaisia vastaan, mutta viina vei hänet verraten nopeasti jaloista pyörimästä.

1970-lvun alkuun mennessä monet SDP:n nuoret poliitikot olivat sotkeutuneet liki kaikkiin KGB:n ja Stasin valvomiin ja rahoittamiin järjestöihin.  Yksi tästä sukupolvesta on Erkki Tuomioja, joka sortui vakavaan rikokseen Zavidovo-vuotajana, kun demarien piti estää Kekkosen kaavailema EEC-vapaakauppasopimus.

SDP:n ministeri Linnamo menetti virkansa ja maineensa, Jyränki ja Lindblom saivat sakot.

Linnamo oli antanut salaiset Zavidovo-tiedot vain Paavo Lipposelle ja Aimo Kairamolle. Tuomioja ei ole paljastanut, kummalta sai. Hän on kertonut vuonna 1993 olleensa itse vuotaja lehdistöön päin.

Tuomioja jätti toiset pulaan suojellessaan itseään ja todellista rikoskumppaniaan. Silloin törkeä valtiopetos olisi tuonut tekijöilleen monta vuotta vankilaa.

Tuomioja pysyi puolueen edustajana sivussa korkeista tehtävistä 20 vuotta, missä ajassa rikoksen rangaistavuus vanheni. Kun Paavo Lipponen nousi valtaan ja Zavidovo-jupakan rangaistavuus oli ohi, Erkki Tuomioja oli valmis nostettavaksi puolueen kansanedustajaehdokkaaksi ja ministeriksi. Disponsibiliteetti oli päättynyt.

Sen jälkeen hän alkoi johtaa Tarja Halosen kanssa Suomen ulkopolitiikkaa.

 

Nykytilanne

 

SDP:n historia sisältää siis aseellisen vallankumousyrityksen, sen jälkeen työväestön voimakkaan panoksen Neuvostoliiton väkivaltaisen valtausyrityksen torjumiseksi, kommunismin torjumisen ja kuin sormia napauttamalla selkärangan murtumisen ja joidenkin jäsenten vajoamisen Varsovan liiton maiden tiedustelupalvelujen operatiiveiksi. Viimeisin askel on nyt ollut asettua porvarilliseksi pinkinmakuiseksi mitäänsanomattomaksi globaaliksi omatunnoksi.

Kiitos Väinö Tanner ja kumppanit naisten äänioikeudesta, vapaista vaaleista, itsenäisyydestä, kahdeksantuntisesta työpäivästä, torpparien vapautuksesta, sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta, terveydenhoitolaista, kansaneläkelaista, työturvallisuuslaista, kansaneläkelaista ja vuosilomalaista.

Vanhoista derkuista kasvaneita kaasuputkimiehiä kiittäköön Moskovan lisäksi Saksa ja vanha pioneeri Angela Merkel.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Sopii todella kysyä, mitä SDP:lle on tapahtunut. Joskus aikoinaan sitä luonnehtivat esimerkiksi nämä suuresti arvostettavat Väinöt, Tanner ja Voionmaa.

Runsaat kymmenen vuotta sitten vaivana oli ikääntyminen ja juuttuminen vanhojen muisteluun. Vaikutti siltä, että oli juututtu vuoden 1905 Forssan kokoukseen. Nyt kai pyritään puurtamaan kohti nykyaikaa ja puheista päätellen on päästy jonnekin vouteen 1917.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Plogi on mielestäni ohiampuva.

SDP:n herrahissi ja ökytoverit AY-liikkeessä unohtivat duunarin, kun oli niin kiire rakentaa mammuttimainen julkinen sektori vaalikarjaksi.

Nyt ei duunari pärjää nettopalkallaan, vaan tarvitsee tukiasia fattalta.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Laitoin kärjen ulkopoliittisen linjan muutokseen. Tuo sisäpoliittinen touhuilu, jonka mainitset, ansaitsisi toki aivan oman lukunsa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Lipponen toimi hyvin sisäpolitiikassa, kuten ulkopolitiikassakin, mutta sitten tuli Katainen joka otti demarien roolin ja ryhtyi mielistelemään demarien vanhoja äänestäjiä ja mm. sairaanhoitajattaria.

Siitä alkoi demareiden alamäki, mikä ei ole vieläkään oikein päässyt muuttumaan ylämäeksi.

Kokoomus on edelleen demarien äänestäjien tontilla, kalastamassa ääniä demarivelillä, lujasti sinne linnoittautuneena, eikä demarit ole saaneet aikaan kunnon vastaiskua.

Kokoomuksen vanha ja vakiintunut äänestäjäkuntahan on demareiden ulottumattomissa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset