Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Unicef muistuttaa, miten Afrikka auttoi Suomea sodassa

  • Maailman ainoa lentokuntoinen Gloster Gauntlet on Suomessa
    Maailman ainoa lentokuntoinen Gloster Gauntlet on Suomessa

 

Turun Sanomat tulkitsi Unicefin viestin siitä, miten meitä on sodassa autettu (TS 19.11). Otsikko on lupaava: Suomi sai hädässä apua Afrikasta asti.

On hienoa, että Etelä-Afrikan lahjoittamat 25 Gloster Gauntletia vielä muistetaan. Kasvoin Suomessa, jossa apartheid-valtio oli mediassa kirosana. Näin asiat pikkuhiljaa oikenevat.

Suomen pitää tietenkin auttaa muita maita samalla tavoin. Assimiloidusti se tarkoittaa: Kun Etelä-Afrikka on pulassa, meidän on annettava vanhentunutta sotamateriaalia. Ruotsiin voimme antaa tykistöä, kiväärejä, A-tarvikkeita ja vapaaehtoisia. Muille myymme kakkoslaadun sotatarvikkeita ykköshintaan. Mikäli Yhdysvalloista on kysymys, meidän pitää varustaa myös vastapuolta, koska talvisodassa Yhdysvallat myi polttoainetta ja materiaalia Neuvostoliittoon.

81% vastaanotetuista lapsista palautetaan kohdemaahansa.

Sitten ollaan tasan.

Tätä tässä Turun Sanomien kertomuksessa tuskin haetaan. Siksi ehdotan, että muistutetaan kansalaisia myös siitä, että mikäli olisi jotain kummallista velkaa länteen (erityisesti Ruotsiin) länsimaiden sivistyksen suojaamisesta vuosisatojen ajan, olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä länteen on ollut.

Sen jälkeen on helpompi olla hyvä, aidosti kiltti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Niinpä! Unisefin juttu on samaa tasoa kuin kotimaiset äänitorvet, jotka aina jaksavat muistuttaa, miten muut maat kuten Ruotsi, USA, Kanada ja Australia ovat ottaneet suomalaisia siirtolaisia. (Muuten Neuvosto-Venäjäkin otti tukun suomalaisia pakolaisia 1918 - 19). Joten Suomella on VELVOLLISUUS ottaa vastavuoroisesti maailmalta siirtolaisia ja pakolaisia.

Neuvosto-Venäjällä pakolaiset päätyivät esim. Karhumäen läheiselle kankaalle, jossa muuten kävin kesällä 2016. Suomalaisia nimia riittää hautaristeissä.
Noiden muiden mainitsemien maiden kohdalla ei tainnut olla Punaisen Ristin tädit siirtolaisia vastassa ohjaamassa majapaikkaan täyttelemään erilaisia tukihakemuksia. Monessa maassa iskettiin siirtolaiselle hakku tai kirves käteen ja töihin.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Afrikka on todella rikas manner ja pärjää varmasti omillaan.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Aivan. Ei ole mitään järkeä työntää yli miljardi euroa vuodessa Afrikkaan, jossa on rahaa ja varallisuutta enemmän kuin Euroopassa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Unicefin kirje ei erityisemmin keskity Etelä-Afrikkaan, mutta muistutetaan nyt kronologisista tosiasioista, ettei tarvitse koko historiaa "oikaista".

1. Talvisodassa Etelä-Afrikka osana brittiläistä imperiumia asettui Suomen tueksi, myös materiaalisesti.
2. Suomen hyökättyä vanhan rajan yli syksyllä 1941 Etelä-Afrikastakin tuli vihollinen, joka solmi Suomen kanssa rauhan Pariisissa vuonna 1947.
3. Apartheid-järjestelmä tuli käyttöön vuonna 1948.
4. YK:n vuonna 1963 aloittamien ja vähitellen laajenneiden boikottien seurauksena apartheid päättyi vuonna 1991.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Täsmennyksenä kohtaan 2.: sodanjulistus ei tullut mainittuna ajankohtana, vaan vasta itsenäisyyspäivänä 6.12.1941 Stalinin vaatimuksesta.

Ks. http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Engla...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ei juuri sinä päivänä, kun Hietanen ja Lahtinen astuivat ulkomaille, mutta suomalaispäättäjien seikkailunhalu vei Churchilliltä kaikki mahdollisuudet kieltäytyä sodan julistamisesta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #8

Miten mielestäsi suomalaispäättäjien olisi kuulunut toimia Moskovan rauhan 12.3.1940 jälkeen, Stalinin Neuvostoliiton jatkuvasti uhkaillessa ja painostaessa Suomea (mm. Petsamon nikkeliin kohdistuvine vaatimuksineen), ja mm. ampuessa sotilaskoneillaan alas aseettoman matkustajakoneen surmaten kaikki matkustajat ja miehistön jäsenet Tallinna–Helsinki reitillä 14. kesäkuuta 1940?

Stalinin aikomuksista viedä kesken jättämänsä talvisota haluamaansa päätökseen suomalaisilla ei ollut mitään harhakuvia. Eikä se vaikutelma todella ollut väärä, kuten hyvin ilmenee englanninkielisestä käännöksestä Molotovin, Hitlerin ja Ribbentropin neuvottelusta Berliinissä 12.–13.11.1940:

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/G...

Jari-Pekka Vuorela, kerropa nyt meille kaikille: mikä olisi ollut Suomen kannalta se toteutuneeseen verrattuna vastuullisempi ja vähemmän seikkailunhaluinen politiikka 1940-41, tuona ajankohtana suomalaispäättäjien käytettävissä olleen tiedon pohjalta?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #9

Älä muuta puheenaihetta aikaan maaliskuu 1940 – kesäkuu 1941.

Syys-marraskuussa 1941 olisi voinut jättää Suur-Suomen tekemättä. Kaikki lätinä helpommin puolustettavista rajoista tai panttien hakemisesta rauhanneuvotteluihin on täyttä höpöä.

Britannia ei todellakaan ollut innokas tekemään Suomesta Yhdistyneiden kansakuntien vihollista.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #10

Nimen omaan ajanjakso maaliskuu 1940 – kesäkuu 1941 on tässä kaikkein olennaisin, koska juuri silloinhan Suomen valtionjohdon oli pakko löytää jokin ratkaisu hengenvaarassa ollutta kansaa ja valtiota uhanneeseen tuhoutumiseen Stalinin vääjäämättä aloittamassa seuraavassa erässä.

Mikä taho olisi tuossa tilanteessa ollut se parempi itseämme vahvempi liittolainen kuin Hitlerin Saksa? Vai olisitko mieluummin kannattanut yksin jättäytymistä entistä huonommista puolustusasemista? Ole hyvä ja vastaa selviin kysymyksiini edellä.

Hitlerin III valtakunta ei ollut sellainen neuvottelukumppani, joka tarjoili rusinoita pullasta. Jos kerran oli valittu yhteistyö Saksan kanssa, se tarkoitti silloin mukaan lähtöä operaatio Barbarossaan, ja silloin tosimielessä eikä leikillään.

Se, mitä nimität seikkailunhaluksi, Suur-Suomen tekemiseksi, lätinäksi ja täydeksi höpöksi, on sotataidon osa-aluetta nimeltä strategia. Siitä oli epäilemättä sovittu etukäteen konkreettisella tasolla Saksan kanssa juuri yllä viitattuna ajanjaksona.

Hyvä on, annat ymmärtää olevasi Suomen jatkosodan sotilasjohtoa parempi strategi. Siis olisiko syys-marraskuussa 1941 pitänyt livetä Saksan kanssa sovitusta, ja miten täsmälleen se olisi pitänyt tehdä?

YK perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi, joten sille olisi ollut vaikea tehdä vihollisia 1941. Tiedän toki sen, että United Nations -termiä käytettiin retoriikassa sekavasti Allied nations -käsitteen sijasta ja rinnalla, mutta varsinainen järjestö perustettiin virallisesti vasta II maailmansodan jälkeen.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #11

Pidän aika selvänä, että Saksan johtoa ei suomalaisten ikioma siirtomaasuunnitelma kiinnostanut ollenkaan. Saksan kanssa tehdyistä radankatkaisu- ja Pietarin valloitus -sopimuksista Suomi lipesi niin nopeasti, että Hitler vaivautui jopa käymään Suomessa.

Näköjään uskon erillissotateoriaan enemmän kuin sinä. Kyllä suomalaisilla oli ihan oma rotuylemmyysimperiuminsa tekeillä, eivätkä Mannerheim ja kumppanit niin hölmöjä olleet, etteivät tajunneet saksalaisten pitävän suomalaisia tulevana orjakansana.

Declaration by United Nations 1.1.1942:

http://www.un.org/en/sections/history-united-natio...

Syystä tai toisesta suomalaisten on vaikea ymmärtää, että kaikissa vuosien 1944–47 sopimuksissa oli kyse siitä, mikä seurasi alkuperäisestä Yhdistyneiden kansakuntien eli liittoutuneiden julistuksesta.

Vielä nykyäänkin YK on ensisijaisesti toisen maailmansodan voittajien järjestö: vain Yhdysvalloilla, Venäjällä, Britannialla, Kiinalla ja Ranskalla on TN:ssa veto-oikeus.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #12

Atlantin pakti 14.8.1941 oli syyskuussa 1941 hyvin suomalaisten tiedossa. Tajuten, että kaikki Saksan viholliset kyllä liittoutuvat ennen pitkää, demariryhmä äänestytti hallitusta vanhan rajan ylittämisestä mutta hävisi.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #12

Mikä taho olisi tuossa välirauhan aikaisessa uhkatilanteessa ollut se parempi itseämme vahvempi liittolainen kuin Hitlerin Saksa? Vai olisitko mieluummin kannattanut yksin jättäytymistä entistä huonommista puolustusasemista? Ole hyvä ja vastaa selviin kysymyksiini edellä, vai annatko kysymyksen väistelylläsi epäsuorasti ymmärtää, että kuitenkin hyväksyt Hitlerin Saksan turvatakuiden antajaksi Suomelle 1941?

"Pidän aika selvänä, että Saksan johtoa ei suomalaisten ikioma siirtomaasuunnitelma kiinnostanut ollenkaan."

Ohhoh! Natsi-Saksaako "ei kiinnostanut ollenkaan" kenenkään Lebensraum? Ei siinäkään tapauksessa, että se vaikutti omalta osaltaan koko idän sotaretken, Hitlerin tärkeimmäksi ottamansa tehtävän, toteutumiseen? Ja suomalaisten asenne rotukysymykseenkö ei natseja kiinnostanut?

Kyllä se Muurmannin ratayhteys katkesi Lotinanpellon ja Poventsan väliltä niin pitkäksi aikaa kuin Suomi asemasodassa miehitti Itä-Karjalaa. Pietarin/Leningradin valloitusta Suomi ei luvannut Saksalle koskaan, vaan se jäi kokonaan saksalaisten tehtäväksi ja Mannerheim käski hyökkäyksen etenemisen Karjalan Kannaksella pysähtymään vanhalle rajalinjalle mutkien oikaisujen jälkeen.

Hitlerin onnittelukäynti Mannerheimin 75-vuotispäiville oli toki poliittinen teko myötäsotijuuden/liittolaisuuden vahvistamiseksi, mutta tuskinpa juhlapäivän tunnelmaa olisi ollut omiaan kohottamaan viittaukset saatikka syyttely toteutumattomista hyökkäystavoitteista, semminkin kun suomalaiset pääsivät pohjoisesta Syvärille kuten oli sovittu mutta saksalaiset itse eivät oman tavoitteensa mukaan etelästä.

Mutta koko "seikkailunhalun" pointtihan on siinä, että ilman siihen lähtöä Stalinin NL olisi vienyt päätökseen talvisodan tavoitteensa ja liittänyt Suomen neuvostokansojen perheeseen siinä kuin Baltian maatkin. Vai löydätkö jostain 1940-41 Suomelle sellaisen suurvalta-liittokumppanin, joka olisi hövelisti antanut vain turvatakuut ja suojannut Suomen lahjaksi omien sotilaidensa verellä? Antaapa nyt kuulua niitä parempia vaihtoehtoja, kun kerran näet välirauhan ja jatkosodan aikaisen Suomen valtionjohdon halventamisen ansainneeksi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #14

Miten niin epäsuorasti? Eihän ennen kesäkuuta 1941 muita liittoutumismahdollisuuksia käytännössä ollut, kun sen ajan maailmassa Britannia oli niin kaukana.

Puhut tarmokkaasti ihan eri asiasta kuin minä. Luuletko, että Stalin olisi syksyllä 1941 tai keväällä 1942 kyennyt tai halunnutkaan valloittaa Suomen, mikäli Suomi olisi tehnyt selväksi, ettei halua alueita vanhan rajan takaa? Kun ei kyennyt nytkään.

Ei Stalinin huomio suomalaisten hidasälyisyydestä ihan tuulesta temmattu ollut. Kun YK keväällä 1945 oli suunnittelemassa organisaatiota, suomalaiset ymmärsivät vasta maaliskuussa laimeasti "todeta" maan olleen sodassa Saksaa vastaan jo kuukausikaupalla. Niinpä Suomi rinnastettiin Itävaltaan ja pääsi jäseneksi vasta vuonna 1955.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #15

No hyvä – hyväksyt siis sen, että turvaa ei ollut saatavissa muualta kuin Hitlerin Natsi-Saksalta. Lähdetään siitä, että tähän perustuu suunnitelma selvitä Stalinin seuraavasta erästä.

Silloin kun tästä käytiin neuvotteluja välirauhan aikana Berliinissä, olisiko kenraali Heinrichsin pitänyt tehdä selväksi (tuolloin vielä muodollisesti Molotovin-Ribbentropin sopimuksen sitoman) Saksan sodanjohdolle, että Suomi ei muuten halua aluetta vanhan rajan takaa? Mikähän olisi ollut Saksan kenraalien ja marsalkoiden reaktio siihen?

Eivät kai sentään saksalaiset ammattisotilaat odottaneet, että Suomi vain improvisoi mitä sen jälkeen tapahtuu, kun operaatio Barbarossa käynnistyy? Totta kai piti olla konkreettiset suunnitelmat operaatioista, niihin varatuista joukoista ja sotakalustosta. Ja totta kai yhteistä vihollista vastaan hyökättäessä sovitettiin yhteen suunnitelmia. Mitähän Sinä olisit silloin Heinrichsin roolissa Saksan marsalkoille esittänyt kartoilla? Tarton rauhan rajoille pysähtyviä hyökkäysnuoliako? Pitkin Hyrsylän mutkaa polveilevia linnoitettuja puolustusasemia? Kuinkahan pitkälle olisi huumorintaju tällöin riittänyt Oberkommando der Wehrmachtissa?

Vai olisitko esittänyt saksalaisille ne samat suunnitelmat, jotka kenraali Heinrichs esitti, mutta jossakin vaiheessa (missä?) poikennut niistä, kun Suomessa oli jo 200 000 raskaasti aseistettua saksalaista maassa ja Norjassa lisää, ja Luftwaffella moninkertainen vahvuus Suomen ilmavoimiin verrattuna?

Kuinka neuvotteluhalukkaaksi arvioit Stalinin suomalaisten kanssa, ottaen huomioon (ks. linkki edellä), mitä Molotov oli tuonut esille hänen edustajanaan Berliinissä 12.–13.11.1940? Stalin aikoi ottaa Suomen neuvostotasavallaksi Pohjanlahtea ja Tornionjokea myöten, panna kansan eliitin joukkohautoihin ja suuren osan väestä Siperiaan sekä tilalle yleisliittolaista neuvostokansaa, ja Sinä taas puhut itsenäisestä maasta, itärajana Tarton rauhan raja? On siinä aikamoinen eriävien mielipiteiden haitari neuvoteltavaksi, varsinkin kun Stalin kysyy, millä lihaksilla...

Tuo "Kun ei kyennyt nytkään" jää minulle tässä kontekstissa merkitykseltään epäselväksi.

Puhumattakaan, mitä ihmeen syytä Stalinilla olisi ollut pitää kiinni mistä tahansa sopimuksesta, kun Moskovan rauhallakaan ei ollut hänelle mitään merkitystä (paitsi talvisodan tilapäisenä keskeyttäjänä, jotta Britannia ja Ranska eivät pommittaisi Bakua)?

YK jääköön sivujuonteena tästä keskustelusta, mutta sen "seikkailuretkeä" paremman ratkaisun Moskovan rauhan jälkeiseen uhkaan haluaisin kyllä kuulla.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #16

Ei nyt vaan mene perille. Hittoako niille saksalaisille vanhasta rajasta olisi pitänyt kertoa. Churchillille (ja siis käytännössä Stalinille) olisi pitänyt.

Oletko sitä mieltä, että Stalin olisi kyennyt valtaamaan Suomen, ei vain viitsinyt?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #17

Eli suunnitelmasi olisi ollut aloittaa Suomen rintamalla hyökkäys itään kuten tapahtui, ja salata saksalaisilta, että kaikista yhteisistä ennakkosuunnitelmista poiketen se tullaankin pysäyttämään Tarton rauhan rajalle.

Churchill olisi saanut tietää tämän (milloin?), ja Stalin – joka oli jo hyökännyt ilmapommituksin lukuisia Suomen paikkakuntia vastaan ja avannut tykistötulen suomalaisia vastaan Hangon rintamalla.

Mitä olettaisit tapahtuvan, kun hampaisiin saakka aseistautuneen 200 000:n saksalaisen ja heidän vahvan syöksypommittajin ja hävittäjin aseistautuneen lento-osaston aseveljet yhtäkkiä pysähtyvät puolitiehen vastoin hyökkäyssuunnitelmaa, ilmoittaen irtautuvansa sodasta?

Mitä kuvittelet Stalinin siitä ajattelevan, että tshuhnat ottivat asein takaisin alueensa Tarton rajaa myöten syksyllä 1941 ja nyt, tuo merkittävä Saksan voimaryhmä omassa maassaan, inttävät etteivät he muka etene ja väittävät haluavansa rauhaa Tarton rauhan rajalinjalla. Talvisodassa he äskettäin tappoivat satojatuhansia puna-armeijalaisia tuota aluetta puolustaessaan (jonka NL välttämättä tarvitsee Leningradin ja Murmanskin radan turvaksi) ja heillä on nyt saksalaisten Parabellum takaraivollaan. Saksalaisten massiivinen suurhyökkäys itärintamalla etenee parhaillaan ja kärkijoukot tulevat jo Moskovan esikaupunkeihin, ja juuri nyt tähän saumaan tshuhna haluaa tulla hieromaan rauhaa!?

Entäpä, jos Saksa olisikin kyennyt valtaamaan Moskovan, kuten he olivat itse arvioineet? Sitähän ei Suomen valtionjohto / sodanjohto voinut tietää varmasti ennen jatkosotaa – eikä yleensä kukaan koko maailmassa. Moskova jää hyökkääjälle, Stalin pääsee hengestään ja Neuvostoliitto romahtaa. Hellurei!

Nythän on Hitlerillä itärintamalla ylivoimaa, mitä käyttää mielensä mukaan – kuinkas tehdäänkään tässä tilanteessa tuon Jari-Pekka Vuorelan johtaman petturi-Suomen kanssa: otetaanko välittömästi orjiksi, pannaanko samoille leireille voitettujen bolshevikkien kanssa, vai kokeillaanko Zyklon B:tä ja krematorioita?

Toinen vaihtoehto: Jari-Pekka Vuorelan petoksesta raivostuneet saksalaiset antavat vuoristoarmeijansa ja Luftwaffen kurmuuttaa kiittämättömiä aseveljiään oikein koko rahan edestä, ja sen jälkeen he vetäytyvät puolustukseen Norjaan, operaatio Barbarossan jatkuessa suunnitelman mukaan muilla kuin Suomen rintamalla. Itä-Karjalaan Tarton rajan taakse vetäytyneitä puna-armeijan joukkoja ei ole nyt lyöty vaan ne ovat voimissaan, ja nyt saksalaisten juuri kertaalleen pieksämä Suomi on heidän edessään hajallaan: osa joukoista tappelemassa pohjoisessa saksalaisten kanssa, ja entisellä itärajalla paljon heikompi vastus kuin oli Leningradin sotilaspiirin joukoilla 1939. Suurhyökkäyksessä strategi Jari-Pekka Vuorelan johtaman Suomen puolustus romahtaa, se poistuu itsenäisten kansakuntien joukosta ja sen väestö kokee kansanmurhan, eloon jääneet siirretään Kolyma-joen latvoille.

* * *

"Oletko sitä mieltä, että Stalin olisi kyennyt valtaamaan Suomen, ei vain viitsinyt?" Riippuu siitä, mistä ajankohdasta on kyse.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #18

Voidaan tietysti olla sitä mieltä, että hankkiutuminen sotaan brittejä vastaan oli paras mahdollinen vaihtoehto. Mistäpä sen tietää, kun muutakaan ei kokeiltu. Varsinaisia fiksun papereita sillä ei kuitenkaan maailmalla hankittu.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #19

Sodan julistajahan ei ollut Suomi, vaan Britannia (vaikka Churchill tätä etukäteen Mannerheimille pahoittelikin) Stalinin vaatimuksesta. Totesithan itsekin (# 15.), ettei Suomelle ollut tarjolla Saksan lisäksi muita turvatakuiden antajia.

Tämä länsiliittoutuneiden kytkös vihollisen puolelle tuli siinä kaupassa kylkiäisenä, jota ei voitu välttää, ja Suomelle pienempänä pahana kuin tulo puna-armeijan jyräämäksi ja miehitetyksi. Fiksun paperit ovat niitä murheista pienimpiä, kun pelissä on panoksena kansanmurhan uhka. Etnisiä virolaisia on maailmassa tänään vähemmän kuin heitä oli vuonna 1940 – heille Britannia ei julistanut sotaa, mutta en tiedä, onko se virolaisille suurikin ylpeyden aihe.

Kaiken kaikkiaan, on kohtuutonta syytellä Suomen valtionjohtoa vaikeassa pakkoraossa tehdyistä ratkaisuista 1940-41, joita parempia ei itse pysty esittämään. Kun vielä ottaa huomioon saavutetun lopputuloksen, se on myös kiittämätöntä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #20

Olen puhunut ajasta Atlantin julistuksen, 14.8.1941, jälkeen. Ehkä tässä vielä sukupolvi menee ennen kuin suomalaiset näkevät tilanteen ulkoa päin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Turun Sanomien jutun lukeminen, tai sanotaan nyt ylipäänsä eläminen, siten, että kaikkien ihmisistä koostuvien yksiköiden pitäisi aina vaihtaa tavaroita ja palveluksia yksi yhteen, on hieman koomista.

Kyse on siitä, että Suomi(kin) on aikanaan saanut pulan ja sodan oloissa apua kansainväliseltä yhteisöltä. Nykyään apua tarvitaan erityisesti Itä-Afrikassa ja Lähi-idässä.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Niin, se on tarkoituskin. Vertailu on pöljää. Monen mielestä on vielä enemmän koomista verrata Suomen historiaa siihen, että miehet lähtevät karkuun ja juoksevat Eurooppaan asti jättäen puolustuskyvyttömät ISIS-järjestön armoille. Sitten ollaan Unicefin erityissuojeluksessa, koska evakot ja sotalapset.

Siksi olisi paras auttaa tehokkaasti kohteissa mutta mielellään niin, että ei siirretä rahaa johtavien klaanien taskuun. Se asia on ollut aika vaikea valvottava instituutioille. Etenkin UNICEF-järjestölle.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Tyydyn toteamaan, että ruotsalaiset olivat aika fiksuja 75 vuotta sitten ja ovat yhä.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka Vastaus kommenttiin #23

Toki. Mekin voisimme auttaa lapsia.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Presidentti Koivisto on todennut kehitysavusta; rikkaiden maiden köyhät lähettävät rahaa köyhien maiden rikkaille.
Mauno oli viisas mies.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset