Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Suomalaisten kollektiivinen psyyke ja Nato

 

Olen etsinyt suomalaisten Nato-vastaisuutta alkaen kylmän sodan ajan vaikuttamisoperaatioista ja päätynyt lopulta puuttuvaan tietoon Pohjois-Atlantin puolustusliitosta. Median on tarjottava päivittäin faktat. Mitä Nato on ja mitä se ei ole. Vanhan doktrinaation syvätaso ja nykytrollien aiheuttama pintaväreily on muutettava. Se on jokaisen maamme turvallisuuspoliittiseen kohtaloon vaikuttavan mediatalon velvollisuus.

Sen jälkeen saa päättää ihan miten päin vain. Ainakin on annettu faktat.

Poikkean itse tästä, koska se työ ei ole tehtäväni. Yhden kansanomaisen kollektiivisen ja alitajuisen jutun haluan tuoda esiin muuttujana. Syvällisenä muuttujana. Ovat sen huomanneet trollitkin! Juttuni ei ole tästä eteenpäin tiedettä, vaan taidetta. Henkioppia. Silti ehkä kannattaa lukea, koska siellä voi olla vastaus.

Kollektiivinen sielu

Suomalaisen miehen ja naisen kollektiivinen psyyke sota-asioissa on inhorealistinen. He ovat järkähtämättä valmiit puhtaaseen Marathonin taisteluun milloin vain mutta eivät halua ajopuuna eivätkä koskiveneenä tulla vedetyksi kenenkään toisen selkkaukseen. Kukaan ei halua rynnätä alistettuna turhalle kukkulalle huonon suunnitelman mukaan vain siksi, että joku keskinkertaisuus kiillottaa kilpeään tai on muuten vain epäpätevä.

Tämä kaikki on syntynyt kokemuksen ja kuoleman kautta vuosisatojen aikana.

Suomalainen, siis se suomalainen, joka vielä saa kätensä liikkumaan tarvittaessa, puolustaa perhettään. Kotiaan. Ei niinkään itsenäisyyttä, itsemääräämisoikeutta eikä missään tapauksessa mitään eliitin ”eurooppalaisia arvoja”. Puolustakoon Katainen niitä saatana, hän ajattelee.

Pelätä ja kyseenalaistaa suomalainen osaa siinä kuin muutkin. Tottumattomana hän tekee virheitä. Johtajat tekevät virheitä. Juoksut on juostu, kun takana on koko maan avoin syli, sen äidit ja lapset. Silloin ei ole tultu juoksemaan vaan kuolemaan.

Baltian kysymys

On vaikea myydä suomalaiselle kollektiiviselle sielulle Baltian ratkaisua, joka on lähin esimerkki. Baltit peräjälkeen lopettivat asevelvollisuuden ja heittäytyivät puolustusliiton käsivarsille. Jo toisen kerran he ratkaisivat eri tavoin kuin me. Edellisen kerran tyhmyys ja jääräpäisyys pelasti meidät. Sekin on iskostunut kollektiiviseen tajuntaan.

Baltiaan lennätetään muista Nato-maista lentue hoitamaan ilmavalvontaa. Itä-Ukrainan sodan alettua balttien pelko kasvoi hirveästi. Nato oli itsekin epävarma. Mitä annetaan, jos… Lämmintä kättä, aseita, mitä? Obama kävi Virossa lupaamassa, ettei heitä hylätä.

Miltei samalla hetkellä, kun Obaman kone lähti pois, venäläiset kaappasivat virolaisen poliisin Viron puolelta rajaa ja veivät Venäjälle vankilaan. Eston Kohver sai oikeusilveilyssä 15 vuotta maahan luvatta tunkeutumisesta ja laittomasta aseen hallussapidosta.

Ei Yhdysvallat tai EU näissä hybridihommissa paljon voi auttaa.

Amerikkalainen mekaaninen liikkuva pataljoona ajaa nyt ympäri Baltian maita vuoron perään antamaan heille uskoa ja toimii herätemiinana. Nato on ryhdistäytynyt parissa vuodessa, mutta kovin paljon se vielä ripustautuu Yhdysvaltoihin. Eurooppalaiset lintsaavat. Mikäli Suomi Yhdysvaltoja kiinnostaa, se kiinnostaa sitä tällaisena kuin se nyt on. Moraalisena maana, jolla on puolustuksellinen tahtotila.

Nato-keskustelu faktabaariin

Ylivoimaisesti tehokkain tapa trollata Natoa vastaan on esittää se puolustusratkaisuna, jossa asevelvollisuuteen pohjautuvista operatiivisista, alueellisista ja paikallisista joukoista luovutaan jonain vanhanaikaisena ratkaisuna. Mitään muuta suomalainen ei niin vihaa kuin ajatusta, että armeijasta tehdään ammattilaisten hikinen kriisinhallintapumppu. Vähentämällä Nato-retoriikassa suomalaisten omaa mahdollisuutta vaikuttaa saadaan varmin lasku kannatukseen.

Suomalainen mies on evoluution kehittämä soturi. Sivari ja aseistakieltäytyjä ovat yhtä lailla sitä. Ei tiikeri juovistaan pääse mutta voi toki ottaa jonkin vakaumuksen. Suomalaiset näkivät televisiosta, miten georgialaiset ja ukrainalaiset olivat pikku pumpuillaan Irakissa, jotta heidät olisi huomioitu sitten, kun apua tarvitaan. Georgialaisten pieni moderni ja reformoitu armeija oli hyvin varustettu, ja he olivat saaneet amerikkalaista koulutusta paljon. Silloin tulivat muotiin RayBanit, polvisuojat ja räyhäkkäät ilmeet, kuvapropagandaa tehokkuudesta ja varustuksesta leviteltiin.

Tätä pumppua venäläiset vetivät turpaan parissa hassussa päivässä. Kärkipataljoonana oli parrakkaita keski-iältään jo varttuneita mutta kokeneita tshetseenejä, ja voimaa kasvatettiin hyvin tilassa, mutta muuten se hyökkäys oli urien suunnassa tehty moottorimarssi kylmän sodan aikaisella kalustolla.

Ukrainan kriisin alettua Nato-maissa palautellaan asevelvollisuutta. 

 

Synnynnäiset luonnevikaiset

 

Voiko evoluutio muuttaa ihmistä tuhannessa vuodessa? Entä 500:ssa?

Psykologialla on iso merkitys, mutta tarvittaisiin ammatilainen selittämään asia. Leikitään me taiteilijaa vielä. Suomalainen tietää, milloin taistelu on hävitty, milloin voitettu ja milloin pitää tapella kaikesta huolimatta. Itse olen tavallinen rauhan mies, siviilihommissa. Tutkiessani suoraa patriarkaalista isälinjaa huomasin kantaisän kaatuneen Puolassa Ruotsin suurvallan puolesta. Äitilinjan viimeisin takalukko oli ruotusotamies, joka selvisi hengissä 20 vuoden sotapalvelusta 1600-luvulla. Tuskin voitti missikisoja hänkään. Antoi varmasti mojovan luonnelähdön matriarkaaliseen haaraan, kun jäi nurkkiin ryyppäämään ja kiukuttelemaan.

Samaa touhua sitten seuraavat 400 vuotta. Viimeisimpänä Isänisä ja äidinisä sisällissodassa, Viron vapaussodassa, heidän poikansa taas jatkosodassa. Minä olen ensimmäistä rauhan sukupolvea. Toivottavasti.

Tuskin olen ainoa rauhan mies, jolla on tällainen normaali pikkuisen rajamaan verenperintö ja muistipankki. Eikö sanasta ulkomaalainen tule mieleen poltetut kirkot ja kylät? Eikö sanasta pohjoismainen puolustusliitto tule mieleen Lech-virran ylitys ja miten jesuiitat halkaistiin sapelilla röhönaurun raikuessa? Olutta päälle!

Eikö monille tule uudesta Yhdysvaltain ja Suomen puolustusyhteistyöstä mieleen hyökkäys Kiestingissä 1941? Ehkä ei, mutta silti se on olemassa, vaikka metodisena näkyykin vain Geopoliittisessa Seurassa.

Suomalainen pelkää sotaa mutta eniten hän pelkää toisten sotia. Älkääkä tulko sanomaan, ettei ole kokemusta.

Realismi on silti se, joka puree. Kertokaa faktat!

Nato

Minun Nato-kannatukseni on selvä jo nyt. Mikäli Ruotsi liittyy, meillä on jopa kiire. Emme voi jäädä ainoaksi itämaaksi harmaalle vyöhykkeelle. Liikkumavaramme syödään kokonaan.

Kenraalien kartoilla ei ole puolueettomia maita. Takaan että jos Baltiaan kriisi tulee, kahden suurvallan kesken on kilpajuoksu siitä, kumpi nappaa Suomenlahden pohjoisreunan infran nopeammin. Pelkkä aiesopimus on huonoin vaihtoehto. Itse asiassa amerikkalaiset kysyvät todennäköisimmin lupaa laskeutua tietyille kentille vasta kun koneet ovat jo ilmassa. EU-maana emme myöskään ole puolueettomia. Me olemme mukana konfliktissa joka tapauksessa, mutta ilman sopimussuojaa. Tämä ei ole mielipidekysymys, hyvät veljet ja siskot.

Jos taas suoraan olemme yksin kohteena, emmekä kuulu puolustusliittoon, mikään aiesopimus ei meitä auta. Kolmatta maailmansotaa ei aloitettu Unkarin (1956) eikä Ukrainan (2014) vuoksi. Isompia kansoja ne ovat. Viisi miljoonaa saa varmasti mennä.

Muutenhan Nato on vain siviilipoliitttinen kollektiivi, kuin rauhanajan yhteisverkosto, jota harvemmin edes tarvitaan käytännössä mihinkään. Sieltä saa vähän alennusta kalustosta ja tiedustelutietoa ym. hyödyllistä. Se on puolustusliitto, ei hyökkäysliitto. Siihen kuuluvat maat saavat olla omista asioistaan jo jotain mieltä. Sen se tuo tullessaan ja sitä Venäjä inhoaa. Ei Kreml luule, että Nato sinne on hyökkäämässä. 

Ymmärrän tietenkin suomalaista kriittistä suhtautumista. Historiassa on paralleeleja. Itse asiassa kaikki on metamorfoosia. Historian merkityksen aina ovat kiistämässä ne, joiden etua jokin paralleeli ei palvele, mutta he mielellään ottavat sieltä omaan tarpeeseensa.

Eikä näitä fakta-asioitakaan oikein ole kerrottu kunnolla, pitkäkestoisesti ja metodisesti. Siis sellaisilla alustoilla, joilla on merkitystä. Suomessa vielä luetaan uutisia, ei ihan pelkkää Facebookia. HS ja Yle, siinä ovat tämän maan vaikuttavimmat mediat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Kansan pelolla on suuret silmät. Kekkonen onnistui siinä, missä Puna-armeija ei.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

"Ei Kreml luule, että Nato sinne on hyökkäämässä. "

Aivan näin. Siitä huolimatta se retoriikassaan väittää toista sisäpolitiikkansa välineenä. Tämä retoriikka saa vastakaikua venäläisissä ja myös niissä suomalaisissa, jotka uskoivat YYA-ajan liturgian olevan totta. Neuvostoliitto hävisi kylmän sodan mutta voitti propagandasodan.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Vanha puolueettomuus eli suurvaltaristiriitojen ulkopuolella oleminen Mannerheimin ajattelemana (1945) perustui idealle, että Suomi pysyy riittävän vahvana ja kumartelemattomana. Paasikivi oli jo oleellisesti häntä heikompi ja Kekkonen teki meistä sekä heikon että kontilleen menevän.

Nyt ei ole puolueettomuutta. Kuulumme Eurooppaan jo hyvin vahvoin sopimuksin. Edes 70 vuotta sitten luodut linjaukset eivät täysin sovi tähän päivään eivätkä tulevaan.

Maailmantilanne on silti vaikea.

Annan tukeni Sauli Niinistölle tässä Skyllan ja Kharybdiin välissä. Kyllä hän purjehtia näköjään osaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kiitos loistavasta kirjoituksesta!

Suosikkikohtani on tämä: " Edellisen kerran tyhmyys ja jääräpäisyys pelasti meidät".

Tavoitat hyvin kansanluonteemme siinä, että mielellämme ruokimme illuusiota siitä, kuinka olemme itse hallinnassa asioistamme. Talvisotaan ryhtyminen oli järjenvastainen teko voimasuhteet huomioiden, mutta siinä tyhmyys ja jääräpäisyys poiki odottamatonta tukea meitä isommilta pelureilta, joiden vaikutus taustalla oli lopulta ratkaiseva.

Ei Stalin jättänyt talvisotaa kesken 12.3.1940 siksi, kuinka urheasti suomalaiset taistelivat (viimeisillä voimillaan). Suomalaisten jääräpäisyys oli kuitenkin vaikuttanut Euroopassa mieliin niin, että Britannia ja Ranska olivat valmiita lähtemään osapuoliksi, mikä säikäytti Stalinin, koska sehän olisi vienyt pohjan hänen strategialtaan Hitleriä vastaan. Onneksemme tämä tapahtui länsiliittoutuneiden "leikkisota" (phoney war) -vaiheessa Saksaa vastaan ja silloisessa maailmanlaajuisessa julkisuudessa. Moskovan rauhan tekeminen oli tietenkin oikea valinta Suomelta tuolloin, samoin kuin oli myöhemmin ainoan tarjolla olleen itseämme vahvemman liittolaisen ottaminen turvaksi vääjäämätöntä seuraavaa erää varten.

"Pieniä ovat silakat joulukaloiksi", kuuluu eräs repliikki jälleen ajankohtaiseksi tulleessa romaanissa. Puuttuva faktatieto Natosta on ajankohtaisin kansallinen ongelmamme, ja "yksin pärjäämisen" myytin ruokkimisen sijasta olisi viisaampaa tunnustaa, että olemme oikeasti aina historiassamme tarvinneet itseämme vahvempia kumppaneita tueksemme jos on pitänyt pärjätä Venäjälle.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Kuukka lankeaa nyt vähän helppoon: Faktat eivät juuri milloinkaan pärjää mielikuville. Näin siis etenkin silloin, kun kohderyhmänä on suuri populaatio. Muistellaan Wahlroosin kommenttia, jonka mukaan 80 % ihmisistä on idiootteja.

Suomalaisten mielikuvaa Venäjästä, Natosta ja omasta todellisesta puolustuskyvystä on jo 70 vuoden ajan pehmitetty erilaisilla muka-totuuksilla, joilla on pyritty NL/Venäjän haluamaan lopputulokseen. Siinä on onnistuttu, ja suomalaiset näkevät Nato -jäsenyyden ja sen vaikutukset toisin kuin mikään toinen kansa. Tässä käännytystyössä ovat kunnostautuneet niin poliitikkomme kuin mediakin; tämä vertautuu hyvin Brexitiä edeltävään EU:n haukkumiseen Britanniassa. Brittipoliitikot saivat valitettavasti mitä olivat kauan aikaa tilanneet.

Mitkään suomalaisten Natossa näkemistä merkittävistä riskeistä eivät kuitenkaan ole toteutuneet Natoon viimeisen neljännesvuosisadan aikana liittyneissä valtioissa. Niille Nato on tuonut huomattavan parannuksen ei ainoastaan sotilaalliseen turvallisuuteen vaan myös kunkin valtion itsemäärämisoikeuteen. Näiden valtioiden ei enää tarvitse justeerata ratkaisujaan Venäjän mielihaluja tyydyttäviksi.

Entäpä kansanäänestys Natosta? Antaisitteko sellaisen kansan, joka äänesti PKN:n Euroviisuihin kisaamaan maanosan parhaita vastaan, päättää jostain näin tärkeästä asiasta suorassa kansanäänestyksessä?

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

"Muistellaan Wahlroosin kommenttia, jonka mukaan 80 % ihmisistä on idiootteja."

"Antaisitteko sellaisen kansan, joka äänesti PKN:n Euroviisuihin kisaamaan maanosan parhaita vastaan, päättää jostain näin tärkeästä asiasta suorassa kansanäänestyksessä?"

Halpa suomalaisia ihmisiä halveksuva retoriikka ei oikein maistu. Se pitää sisällään oletuksen, että oma mielipide on a priori parempi kuin toisen.

Muistele niitä takavuosien Ylen asiantuntijaraateja ja Euroviisuja. Ainoa voitto tuli kuitenkin suoran äänestyksen jälkeen.

Jatkakaa!

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Tässä maassa ei ole ennenkään tehty mitään sotilaspoliittisia päätöksiä millään kansanäänestyksillä. Tuskin tehdään vastakaan. Tästä on esimerkkinä presidentti Risto Rytin tekemä sopimus Ribbentropín kanssa, joka pelasti omalta osaltaan Suomen kesällä 1944. Puheet kansanäänestyksestä ovat pelkkää poliittista viihdettä. Tositilanteessa ei ole aikaa äänestyksiin.
Nato-asiassa on hyvä olla koko ajan herpaantumatta ”herkällä korvalla” ja tarkkailla kansainvälistä politiikan ilmapuntaria. Mikäli, Ruotsi liittyy Natoon, Suomen on silloin viimeistään seurattava perässä.

Mitä Ruotsiin muutoin tulee, niin Suomen ollessa Itämeren provinssina haettiin täältä rahat ja miehet sotiin. Tähän voi tutustua mm. lukemalla 1600-luvun ja 1700-luvun sotilasrullia Ruotsin sota-arkistosta. Tämän sai kokea myös rusthollari eli ratsutilan isäntä Lauri Erkinpoika Punkka, joka kaatui Puolassa vuonna 1657. Hän kuuluu myös esivanhempiini.

Tärkein fakta Naton suhteen on se, että se ei ole hyökkäysliitto, vaan puolustusliitto.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset