Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Jätä silmälaput kotiin, kun menet katsomaan Tuntemattoman

On se hyvä elokuva. Tällaisin miettein lähdin Kinopalatsista.

En lähde ilveilyyn, jossa keskustellaan siitä, miksi klassikosta ”pitää tehdä” uusi sovitus. En siihen, missä pohditaan naisten osuutta etulinjan montuissa  tai että miksi Koskela ei hakkaa natsia tarpeeksi.

Sota ei ole poliittisesti korrekti. Sota on yksinomaan pyllystä. Sen Aku Louhimiehen ohjaustyö ja hänen näyttelijänsä onnistuvat näyttämään harvinaisen hyvin. Elokuva löytää Väinö Linnan paremmin kuin odotin. Se on tasan siellä, missä Linna, Erich Maria Remarque ja Norman Mailer ovat.

Linnan teos on fiktiota. Se ei ole historiankirjoitusta vaan tendenssiromaani, joka jakoi aikanaan myös sotaveteraanit. Linna selitti valintojaan vuonna 1955 kirjeessään hovioikeuden auskultantti K. O. Matikaiselle. Linna kertoo tietoisesti halunneensa viedä sodalta Runebergin, viedä kaikki sotaa tukevat elementit, vaikka sitten "uhraamalla lottien kunnian". Sota ei sellaisia ansaitse. Samasta syystä hän teki Lammiosta, jonka ”maasotakoulu oli pilannut lopullisesti”, nipottavan upseerin karikatyyrin. Linna myöntää että Lammiota ei sellaisenaan häntä itseään ”luojan kiitos vastaan tullut”.

Linna oli kanttiinilotan (Kerttu Seuri) kanssa naimisissa.

Romaani  ei ole historian essee vaan sanataidetta. Taide ei valehtele. Taide ei vastaa kriitikoiden poliittisiin tarpeisiin eikä se todellakaan miellytä kaikkia. Hyvä elokuva taas voi antaa väkevän elämyksen hyvin suurelle joukolle.

Papista Linna sanoo samassa kirjeessä, että hänessä kuvastuu Kristuksen avuttomuus nykyaikaisen mekaanisen sodan keskellä.

En ole nähnyt missään Linnaa käsittelevässä teoksessa siteerattavan tätä kirjettä. Ei tekijän intentiolla ole välttämättä merkitystä tekstin tulkinnalle mutta reseptioestetiikassa tällainen tieto on hyödyllinen.

Teos on mestarillinen romaani. Linna teki tyypit, joiden myötä lukemiseen tulee mieletön imu ja voima.

Aku Louhimiehen elokuva pohjautuu kuulemma Sotaromaaniin, mutta elokuvassa ei näy samaa saarnaavaa sävyä, joka katosi käsikirjoituksen toimituksellisissa poistoissa. Finlaysonin sähköasentaja Väinö Linna ei kirjoittanut täysin valmista tekstiä, vaikka saikin Mäkelän piiristä (mm. Lauri Viita ja Alex Matson) ohjausta. Käsikirjoituksessa on pitkiä monologeja, joissa Linnalla nousee sormi pystyyn. Tuntematon sotilas on koherentti ja kompleksinen, yhtenäinen mestariteos. Kustannustoimittaja ei tehnyt lainkaan heikkoa työtä.

Lämpenin elokuvaan, kun taistelut alkoivat. Palokaivon aukeat ja tähtitaivaan katsomiset olin nähnyt ennenkin eikä ole eikä tule sellaista porukkaa, joka pesee Heikki Savolaisen kumppaneineen. Sen sijaan taistelukohtaukset olivat kuin uudelleen näyteltyä arkistofilmien maailmaa. Edvin Laineen elokuvassa Matti Ranin oli aina rinta kaarella, mutta seassa oli myös vanha TK-pätkä, jossa kaksi tunnustelijaa etenee nopeasti tien yli kiväärit kainalossa ja keskivartaloon tuettuina kuin ne olisivat ruuvipenkissä. Siinä mennään painopiste alhaalla, ylävartalo kasaan puristettuna ja nuppi hartioiden välissä.

Eero Aho on kuin Rokan alter egon (sakkolalainen pienviljelijä Viljam Pylkäs) inkarnaatio. Hannes Suominen (Vanhala), Arttu Kapulainen (Susi) Jussi Vatanen (Koskela) ja Aku Hirviniemi (Hietanen) ovat keskeisiä. Hietasen silmät jäävät mieleen sekä ehjinä että ruhjottuina. Elokuva pyyhki kaikenlaiset mainos-Putoukset muistojen viemäriin.

Paula Vesala (Lyyti), Marketta Tikkanen (Sirkka), Diana Pozharskaya (Vera) ja Annika Stenvall (rintamalotta Kotilainen) sitovat elokuvan ja tekevät sille mielen. Kotirintama oli Linnan romaanissa. Nyt se on myös elokuvassa.

Pienet luonnon yksityiskohdat, kuten perhonen keskellä sotaa, ja muut välähdykset, vaikkapa Koskelan äidin kädet aivan liian monen mustakehyksisen valokuvan edessä tai Suomi-Saksa-Ruotsi maaottelun aikaiset liput Mannerheimintiellä… kaikki nämä tekevät maagisen sidoksen. Osat ovat hankalasti kuvattavia ja hallittavia mutta värähtelevät samanpituisina samassa suunnassa.

Kyse ei ole sankarisaagasta. Silti Väinö Linna valehteli yhdessä asiassa eniten. Romaanissa yhdessä jalkaväkijoukkueessa on runsas joukko mahtavia tyyppejä. Totuus Suomen armeijassa on paljon harmaampi. Linna itse kirjoitti vuonna 1955, että ”satatuhatta kaatunutta puolen miljoonan miehen armeijasta oikeuttaa sellaisen valehtelun”.

Elokuva tasoittaa tätä hieman. Lehto näyttäytyy pelkästään kovana ja raakana, kun ei olekaan Golgata-kohtausta nostamassa häntä jonnekin Jeesuksen ja Kullervon välimaastoon.

Aikaisempiin elokuviin poikkeavaa on henkilöiden muuttuminen ja kehittyminen sodan aikana. Romaanissa tämä on huomioitu, ja nyt myös elokuvassa. Hietanen vakavoituu, Koskela väsyy ja Vanhala alkaa ottaa vastuuta U-aseman torjuntataisteluissa.

Vaikka menin saliin ainakin hiukan epäileväisenä, ymmärsin nopeasti, että viisas jättää aikaisemmat toteutukset kokonaan mielestä ja on ilman odotuksia. Silloin ei kaipaa mitään suosikkihahmonsa syventämisiä tai muuta, mitä kaanoniin kaipaa.

Vielä viisaampi menee katsomaan ilman ”poliittista viitekehystä”. Homma nimittäin toimii.

Elokuvan loppu on romaanille uskollinen, kuten edellisetkin. Tullaan lujaa vauhtia U-asemaan, ja sitten sota loppuu kuin seinään. Ihan niin se ei mennyt, mutta sopii tähän pasifistiseen romaaniin ja siitä tehtyyn elokuvaan.

Sellaista Linnan sanataide on, ja Louhimies on valinnoillaan löytänyt sen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Olen samaa mieltä. Hyvin toteutettu ja toden tuntuinen kuvaus sodasta.
Olin vannoutunut Edvin Laineen tuntemattoman "ainut" oikea.
Nyt ehdottomasti tämä uusi oli parempi. Suosittelen.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Paras todellakin näistä, mitä on ollut. Muutkin versiot ovat olleet hyviä. Edvin Laineen elokuvalla on puolensa. Se on rakastettu ja hieno. Tämä tulee silti olemaan uusien sukupolvien oikea Tuntematon sotilas. Määrätyssä rajuudessaan ja realistisuudessaan tätä ei ehkä katso usein. Vetää hiljaiseksi. Laineen elokuva ei kätkenyt huumoria, joten sen voi mainiosti katsoa vaikka kerran vuodessa, sen tietää Ylekin.

Tältä osalta Laine löysi yhden puolen Linnasta paremmin! Ei Linna salaa huumoria jos ei kätke sodan typeryyttäkään.

Nämä ovat kaikki eri teoksia. Jokainen katselukerta vaikka samasta elokuvasta tekee siitä uuden teoksen.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Jokunen hiljainen kunnianosoitus Laineen tuntemattomalle siinä oli mukana, kuten lopussa (ei kuitenkaan viimeisenä) näppäilty Finlandia, tai vaikkapa sotamies Ukkolan kuolinkohtauksen "ristimäinen" suokarahka, jota ei sentään lyöty turpeeseen.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Eräänlainen paradoksi ovat tuntemattoman legendaarisiksi nousseet sitaatit, joita tässäkin versiossa odotteli sanottaviksi. Sitaatin merkitys nimittäin tuntuu aina hieman muuttuvan riippuen siitä, miten näyttelijä sen tulkitsee.

Louhimies oli jättänyt melkoisen joukon tunnettuja sitaattikohtauksista elokuvastaan pois. Ehkä hän näki ne tarpeettomiksi? Silti niiden puuttuminen jätti jotenkin tyhjän olon.

Tuntematon on muuten siltä osin kaksijakoinen, että Linna oli itse mukana tapahtumissa jatkosodan alussa, mutta siirtyi 1943 kouluttajaksi pois etulinjasta. Siitä eteenpäin tuntemattoman tapahtumat ovat fiktiivisiä.

Linnan muisti myös pätki kirjaa kirjoittaessaan tai sitten hän tarkoituksellisesti siirsi sankarin viittaa Rokan harteille.

Baranohvin pojan nimittäin oikeasti otti vangiksi helsinkiläinen nuori täydennyssotilas, joka sotaromaanissa saa kuulan kalloonsa, kun nosti nuppiaan. Tämä ja muutama muu Rokkaa koskeva asiavirhe tulevat ilmi Viljam Pylkkään omassa muistelmateoksessa.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Kyllä! Romaani on omalakistaan fiktiota. Linnan tendenssissä täydennysmiehen kuuluu saada kuula kalloonsa eikä ottaa Baranoveja vangiksi. Ei tosiaan ole historiankirja eikä päiväkirja.

Lopun kuvaus on Linnalla juuri sellainen pakomatka, josta aika vähän käy ilmi se, että U-asemassa vastarinta tiivistyi.

Itse asiassa, jos sodan viimeiset viikot haluaisi historiallisesti käsitellä, se sota käytiin Ilomantsissa, jossa kahdelle neuvostodivisioonalle annettiin vielä läksiäisiksi oikein kunnolla selkään. Muualla oli hiljaisempaa.

Mutta ei se ollut tämän taiteen tarkoitus. Nämä ovat olleet tietoisia valintoja. Samahan koskee Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa. Siinä on ihan oma "historiakäsityksensä" mutta silti se on upea teos.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Minulle alkuperäinen Laineen Tuntematon on läheinen ja toistaiseksi se ainut ja oikea. Läheinen siksi, että olen ollut "nuornamiesnä" katsomassa paikan päällä kuinka sitä tehtiin. Kotini oli nimittäin Imatralla parin kilometrin päässä Immolan lentokentältä, jonka lähimaastossa kuvauksia suoritettiin. En ole vielä käynyt katsomassa tätä uusinta versiota. Nyt ikäihmisenä tulen sisäistämään sitä ihan eri näkökulmasta kuin aikaisempia. Kun on tullut karjalaisena koettua sodasta aiheutuneet pakolais-/evakkoreissutkin. Tosin aika pienenä.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Tämä uusi on kertomus siitä, että sota on väsyttävää hommaa. Laineen elokuva on miltei varmuudella se Tuntematon, josta pidät eniten. Kannattaa kuitenkin katsoa tämäkin, jos tilaisuus tulee.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Suosittelen kaikille Väinö Linnan Sotaromaanin lukemista.

Sotaromaanin sivuilla puhuu se todellinen Väinö Linna, joka jäi suurelle yleisölle tuntemattomaksi.

Suuri kansansuosio ja äkkirikastuminen tukkivat nopeasti "sensurointia" ja repliikkien murreasun täydellistämistä aluksi tuohtuneena ja närkästyneenä vastustaneen kirjailijan suun käytännössä tämän loppuiäksi.

P.S. Repliikkien onttous ja dialogin ohuus uudessa elokuvaversiossa perustuvat siihen tosiasiaan, että ne nyt esitetään kielellä, jota Väinö Linna itse laittoi romaaninsa henkilöt puhumaan.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

En ole nähnyt elokuvaa. Elokuva on tärkeä ”kännykkäsukupolvelle”. Se voi elokuvan kautta ymmärtää niitä suuria uhrauksia, joita sodan aikaiset sukupolvet joutuivat tekemään, jotta Suomi säilyi itsenäisenä maana. Torjuntavoitot Talvisodassa ja Jatkosodassa tekivät sen mahdolliseksi.
”Kännykkäsukupolveen” kuuluva tyttäreni kävi katsomassa elokuvan ja kehui sitä hyväksi.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Totta.

Historiaa taidetaan opettaa kouluissamme jo vähemmän kuin tietokoneiden ohjelmointia.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Johan oli pitkä jorina Linnan romaanin toteutuksesta elokuvana, jossa jätettiin pois pitkiä osuuksia, jotka mahtuivat hyvin Niin Laineen kuin Molbergin toteutuksiin.

Ei ollut kiljun valmistusaineiden käryä, josta Lehto, Maattä ja Rahikainen tuomittiin kärsimään kovenenttua. Muutenkaan Lehto ei juuri esillä ollut paitsi vangin ammpumisessa ja siinä, kun hän tappoi haavoitteeuneena itsensä.

Vastaava kohtaus, jota ei romaanissa ollut, oli se, kun haavoittuneelle tarjottiin mahdollisuus itsensä tappamiseen siirtämällä kivääri hänen ulottuvilleen. Toivottomassa tilanteessa hän teki itsemurhan ja porukka vain tyynenä vieresä katseli. Kuka hän oli, ei elokuvasta selvinnyt. Ei ollut kohtausta, jossa Lahtinen joukkueineen veti pulkassa konekivääriä. Pois oli paljon muutakin, mutta Rokan kotilomat kuvattiin, vaikka niitä ei romaanissa käsitelty ollenkaan.

Eniten minua uudessa Tuntemettomassa ihmetytti räiskinnan ja paukuttelun laajuus. Ennen kaikkeia se vei aikaa ja ihmissuhteiden kuvaus jäi kauttaaltaan vajaaksi. Elokuva on Louhimiehen kuvaus sodasta sellaisena kuin hän sen on halunnut näyttää. Linnan romaania on käytetty pohjana kovin nuukasti.

Koskelan ja Rokan roolit korostuvat. Hietanen, Lahtinen, Vanhala ja Honkajokikin pääsevät esille, mutta siinä se on. Upseerit ovat kauttaaltaan simputtajia. Poikkeusia on vain kolme. Kaarna, joka kuutuu sodan alkuvaiheessa, Koskela ja se ylempi upseeri, joka vapautti Rokan sotaoikeudelta ja antoi luvatun loman.

Elokuva menee korostuksissaan ylilyönnin puolelle. Päällimmäisenä on tarkoitukseton paukunta ja räyskyttely. Kaipa se on sotapelien seurausta. Sitä en ymmärrä, miten sellainen pauhun kuvaaminen, joka sinällään on ammattitaidolla tehty, kuvaa sodassa olevien tuntoja muutoin kuin, että taistelutilanteesa kuolema on jokaista lähellä. Minusta Molbergin ohjaus tuntemattomasta on paras. Louhimiehen ohjaus on jotain muuta. Kaupaksi näyttä menevän. Räiskyttely viehättää monia.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Niin, romaanissa juostaan, ryömitään ja kontataan Syvärille ja takaisin. Matka kestää muutaman vuoden. Sodalla sattuu olemaan sotaromaanissa rooli.

Ehkä luit romaanin huonosti tai sitten katsoit jo Edvin laineen elokuvan huolimattomasti? Kovennettua ei Lammio määrännyt kiljun vuoksi, vaan siksi että pojat kulkivat kolonnan mukana ja varastivat muonalaatikoita.

Sinulle rakkaita kohtauksia ei kaikkia enää ollut. Edvin Laineen elokuva oli aikanaan hyvin moderni, joten kyllä sinä sillä tulet pärjäämään, etenkin kun on vielä senkin tulkinnassa puutteita.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Siitä muonasta oli tarkoitus tehdä kiljua. Jos näin ei ollut, olen käsittänyt tuon kohdan väärin jo romaanin lukuvaiheessa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ei ollut kiljun valmistusaineiden käryä, josta Lehto, Maattä ja Rahikainen tuomittiin kärsimään kovenenttua."

Korjaan tuota sikäli, että kyseiset heput eivät kärynneet kiljuainesten hamstraamisesta, vaan kekseistä ja marmelaadeista. Kiljua tehtiin paljon myöhemmin asemasotavaiheessa. Ihmettelen kyllä jos noin keskeinen Golgatakuvaus on jätetty tästä uudesta pois.

Myös Laineen elokuvasta puuttui kohtauksia, jotka puolestaan Mollbergilla oli mukana. Tätä uusinta versiota en ole nähnyt, joten en osaa kaikkeen ottaa kantaa. Mutta minua on aina ihmetyttänyt, että everstiluutnantti Karjulan suorittama sotamies Viirilän "teloitus" on jätetty pois Edvin Laineen filmistä. Se oli Mollbergin versiossa mukana ja on toki yksi merkittäviä episodeja.

Vastaavasti vankikohtausta ja hänen ampumistaan ei Laineen elokuvassa ollut muistaakseni ollenkaan. Mollbergilla se oli hyvin keskeisenä. Tai sitten se on jätetty pois jostain versiosta, koska niitä lyhennettyjä on näytetty eri kertoina.

Tämä blogikirjoitus oli hyvin laadittu ja katsojan tunnot tulivat hienosti esille. Mutta kuten sanoin, ennen kuin olen itse leffan nähnyt en osaa ottaa varmempaa kantaa itse elokuvaan.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

"Minusta Molbergin ohjaus tuntemattomasta on paras."
Minusta Molbergin ohjaus tuntemattomasta on huonoin.

Jaakko Paasonen

Joo,ennakkotietoihin nojaten,minä otan kuulosuojaimet mukaan, JOS tuota 3 versiota menen katsomaan.
Toistaiseksi on riittänyt Edwin Laineen,tuntematon sotilas,joka taas/kohta tulee TVta,ja hyvä niin,
sillä jos se olisi Mollberg vastaava,se jäisi katsomatta. Kertaakaan en ole ko.kotiversiotanikaan,
yhdellä istumalla saanut kokonaan katsottua. Enkä katso.

ps.mielenkiitoista olisi nähdä se alkuperäinen,yli 4h.versio,E Laineen tuntemattomasta,jos sellainen jostain löytyy tai on olemassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset