Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Suomesta EU:n suurin uraanin tuottaja?

 

Pasi Peiponen kirjoitti (Yle 25.10.), että Terrafamen aikomus hakea lupaa uraanin talteenottoon tarkoittaa, että Suomesta voi tulla keskeinen uraanin tuottaja. A-studio käsittelee asiaa tänään.

Olen odotellut tällaisia uutisia kahdeksan vuotta. Pari vuotta sitten ihmettelin, onko kyse kalliista työllisyyselvytyksestä vai uraanista. Juha Kauppisen ja Sampsa Oinaalan tietokirjan Talvivaaran vangit (Siltala 2016) mukaan sitä oli kateissa 550 tonnia.

Uraania tulee sakkaan niin paljon, että sen liuottaminen on kiinnostanut. Sitä halutaan. Se on tärkeä tuote ydinvoimalateollisuudelle ja tietenkin myös ydinaseille. Norilsk Nickel teki hakemuksen lokakuussa 2009.

Uraanista ei puhuttu lupia haettaessa mitään. Keväällä 2010 uraanihanke tuli esiin Talvivaaran johdolta. Kohu oli valmis. Asiaa kysyttiin Pekkariselta. Hän sanoi kuulleensa edellisenä päivänä. Kuitenkin asiakirja hakemuksesta löytyy TEM:n sisältä jo vuodelta 2009.

STUK:n pääjohtaja Jukka Laaksonen kertoi vuonna 2010, että STUK ei tiennyt mitään. Edellisenä vuotena asiaa kuitenkin käsiteltiin useasti STUK:n johtoryhmässä.

Laaksonen siirtyi sittemmin Rosatomille töihin.

Uraania ei Talvivaaran talousvaikeuksien takia yritetty. Myös pitoisuuksista on ristiriitaista tietoa. Joidenkin mukaan liian vähän ja joidenkin mukaan 22 kertaa kannattavuusrajan yli. Mutta jossain tehtiin aikanaan alkuperäisiä lupia haettaessa päätös uraanin mainitsematta jättämisestä. Kuka teki ja missä, ei ole vielä julki.

Uraani irtoaa hyvin bioliuotuksessa, joten tähän mennessä sivutuotteena on täytynyt tulla satoja tonneja. Osa menee Harjavaltaan Norilsk Nickelin tehtaalle.

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) yli-insinööri Jorma Aurela, joka vastaa ministeriössä ydinenergia-asioista, kertoi, ettei kaivoksen uraani menisi suomalaisiin laitoksiin. ”Se lähtee maailman markkinoille jonkin ison toimijan toimesta, jonka kanssa Terrafame tekisi sopimuksen.”

Tietenkin se kannattaa hyödyntää, jos sitä kuitenkin tulee. Monien tutka värähtää näissä energiahommissa, vaikka puhutaan EU:n omavaraisuudesta: onko uraanilla, kaasuputkella ja Fennovoimalla se "ikiaikainen yhteys".

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se, että pienten modulaaristen sulasuolareaktorien toteutuminen näyttää nyt todennäköisemmältä kuin aiemmin. Polttoainemahdollisuutena on toriumin lisäksi myös uraani.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Siinä mielessä hyvä, että ainoastaan Intia on kiinnostunut toriumista. Suurin osa Intian torium-varannoista on sellaisia, että ajetaan kuorma-auto paikalle ja ruvetaan lykkimään kyytiin.

Venäjää kiinnostaa uraani. Paljon.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

”Talvivaaran nikkelikaivos sai ympäristöluvan maaliskuussa 2007. Luvassa on muhkeat 184 sivua. Erikoista kyllä, uraanista ei puhuta sanaakaan”, Juha Kauppinen kirjoittaa artikkelissaan ”Poliittinen kuoppa”. ”GTK:n tutkijat löysivät Talvivaarasta uraania ensimmäisen kerran jo vuonna 1979”, Kauppinen kirjoittaa.

Uraani on ollut ja on edelleen ns. ”kuuma peruna”, jota päättäjät eivät halua pitää mielellään hyppysissään.

Google: Poliittinen kuoppa

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset