Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Tehkää hyvää ja karttakaa pahaa

Viime aikoina on käsitelty "mielensäpahoittamisen" ennätyksiä. Keskustelun avaajana on yleensä reipas ulostulo, jossa jonkun toisen puolesta ollaan mieli pahoittavinaan.

Siksi kaino (tai vieno, ettei Vieno suutu) toivomus: kysykää kohteelta.

Kysykää ensin! Kysykää siltä, jonka puolesta aiotte väkevästi ja voimalla nousta esiin niin sanottuna hyviksenä (dogooders). Kysykää mielenterveyspotilailta, loukkaako Stockmannin Hullut päivät -nimi. 

Todennäköisesti he sanoisivat surevansa enemmän sitä, että heidät rinnastetaan suomalaisessa lehdistössä aivan liian usein terroristeihin. "Me emme ole terroristeja", he sanoisivat. "Olemme mielenterveyspotilaita."

En väitä, etteikö asiantuntemusta voisi olla muillakin kuin niillä, kenen asioista puhutaan, mutta kovin usein joku haluaa säätää esimerkiksi lasten asioita kysymättä heiltä mitään. Sama koskee toki mitä ryhmää hyvänsä. Sellainen aikuisten maailma on. Kysymys on aina retorinen; olemme tietävinämme vastauksen. Luulemme tietävämme mutta emme tiedä luulevamme. Ja vaikka kaikki vastustaisivat, sanomme että "me nyt lähdemme siitä, että..."

Mitä sanoisin sitten niille, jotka pahoittavat mielensä siitä, että joku pahoitti mielensä, kun oletti jonkun pahoittaneen mielensä?

En kehota ainakaan uhriutumaan.

Opin tällaisia tänään nuorelta runoilijalta ja aktivistilta, joka myös valaisi minulle, miksi he eivät halua vastustaa natsismia vain passiivisesti. Se tie on kuulemma kokeiltu 80 vuotta sitten.

Kannattaa kysyä, kannattaa jutella.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset