*

Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Uniper-kauppa on rohkea liikeidea

Helsingin Sanomissa on Anna Liisa Kauhasen juttu Fortum saa Saksassa viileän vastaanoton (HS 6.10.2017). Kyseinen innoton henkilö on Uniperin toimitusjohtaja Klaus Schäfer, joka ihmettelee, miksi Suomessa ei kysellä Fortumin syitä ostaa Saksan viimeinen fossiilisten polttoaineiden tuottaja.

Fortumin tavoitteena on saada 47 prosentin omistusosuus Uniperista E.onilta ja myöhemmin päästä määräävään asemaan. Uniper irtautui perinteiseen energiaan keskittyväksi yhtiökseen E.onista viime vuoden alussa.

Uniperilla on Ruotsissa vesi- ja ydinvoiman tuotantoa sekä Venäjällä kaasuvoimalaitoksia. Manner-Euroopassa sillä on kaasu-, hiili- ja vesivoimaloita.

Kyllä Suomessa kysellään, ja aiheesta on kirjoitettukin. Toistaiseksi tyydytään siihen, mitä kerrotaan.

Toimitusjohtaja Schäfer on varmasti tietoinen siitä, mistä on kysymys. Samoin asian ainakin pitäisi olla selvää tietää valtion omistajaperäsimessä olevalle Suomen pääministerille, Juha Sipilälle. Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev ylisti heidän tapaamisensa aikana Suomen suhtautumista rakentavaksi ja pragmaattiseksi ja ilmoitti Nord Stream 2 -putken rakentamisen alkavan jo ensi vuoden alussa. Samalla hän moitti EU:n suhtautumista ei-rakentavaksi.

Päivää ennen pääministerien tapaamista valtion yli puoliksi omistama Fortum ilmoitti pörssitiedotteessaan, että se tavoittelee merkittävää omistusosuutta saksalaisessa energiayhtiö Uniperissa ja aikoo tehdä koko yhtiöstä julkisen ostotarjouksen, jos saa ostettua E.ON:n 46,65 prosentin osuuden.

Nord Stream 2 ja Ruotsin vesivoima ovat suurimmat syyt. Uniper-kauppa kietoisi Fortumin Nord Stream 2:een tukevasti.

Toisaalta Ruotsin ja Norjan sekä Suomen ja Tanskan kantaverkkoyhtiöillä on vääntöä pohjoismaisten sähkömarkkinoiden pelisäännöistä. Uniper-kaupan myötä Fortumilla on ote suoraan kiistan perustaan, ruotsalaiseen vesivoimaan. Kun vielä Nord Stream 2 -kytkentä löytyy, alkaa ymmärtää Peter Lundmarkin näköaloja pelkällä 45 vuoden takaisella Monopoli-pelin osaamisella.

Fortumin investoinnit Venäjälle ovat tietenkin riski, eikä mikään näistä riskeistä ole pelkästään taloudellinen vaan myös poliittinen. Pyritäänkö Venäjän ja Saksan intressien kytkennällä pelastamaan valtionyhtiö siitä pakkosyleilystä, johon se Fennovoima-hankkeen pelastamiseksi kiinnitettiin?

Fossiilinen teknologia katoaa Saksasta muutamassa vuodessa. Helsingin Sanomien jutussa toimitusjohtaja Schäfer kertoo heillä olevan sidoksia Nord Stream 2 –putkeen 950 miljoonaa euroa. Sidoksista ei irtauduta omistajanvaihdoksilla. ”Toivon, että Fortumin valtio-omistaja tietää ja ymmärtää olevansa mukana tässä projektissa.”

Voin taata, että tietää. Eri asia on, tajuaako. Fortumin toimitusjohtaja Lundmark on kuitenkin selvästi erittäin taitava liikemies. Yrityksellä on varaa investoida. Varmaan jossain vaiheessa kysellään tämän valtion roolin perään, sillä muistamme liian hyvin, miten jokainen suomalainen 2000-luvun alussa lahjoitti saksalaisille tuhat euroa. Siellä puolella on myös osaamista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Entäpä jos USA päättää estää NS2:n rakentamisen...

Fortum pääsee putken rahoittajana ihan itse valitsemaan, joutuuko se USAn pakotelistalle vai Venäjän loputtoman kiusanteon kohteeksi.

Sen suuren riskin Uniper -kauppa tuo Fortumille.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Fortum tekee loistokaupat, jos vain Saksa jatkaa hullutusten tiellä l. Energiewende :

http://seppoviljakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Kaasun käyttö ei näillä näkymillä lopu Saksassa 100 vuoteen.Ei ole edes ollut puhetta.

Johannes Hissa

Viime vuonna 2016 tšekkiläinen EPH osti yhdessä sijoitusyhtiönsä kanssa kolme Vattenfallin saksalaista ruskohiilivoimalaa, joista viimeisin oli valmistunut 2015, ja viisi hiilikaivosta. EPH laski, että se saa nykyiset ja Vattenfallilta ostamat ruskohiilivoimat ja -kaivokset voitollisiksi 2020-luvulla, kun Saksa luopuu ydinvoimasta eli näillä näkymin muidenkin maiden energiayhtiöt ovat huomanneet, että Saksa ei tule luopumaan fossiilisista polttoaineista vielä pitkään aikaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset