*

Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Punaliput kadonneet mutta tupsu keikkuu aina

Työväen juhla?

Pieniä ovat pinonpolttajien porukat nykyisin.

Meillä on hyvät olot. Jopa niin hyvät, että jotkut voivat pahoin. 1990-luvun alussa, kun maailman suunta Piilaaksossa päätettiin, puhuttiin siitä, miten jollain aikavälillä maapallon asukkaista 20% tekee kaiken työn ja 80% ei tee mitään. Yksi prosentti tienaa suurimman osan rahoista. Sille 80 prosentille sitten tarjotaan kaljaa, karaokea ja tissiviihdettä, jotta se pysyy tyytyväisenä, tyhmistyy eikä suunnittele vallankumouksia.

1990-luvulla puhuttiin a-kansalaisista ja b-kansalaisista. Jos junassa ei pysy mukana, joutuu b-kansalaiseksi.

Se nyt oli sellainen skenaario. On siinä hiukan perääkin. Jos olisin kansalaispalkkakaveri pleikan kanssa lämpimässä kerrostalossa, en takuulla lähtisi Hakaniemeen tällaisella ilmalla. Ja mitä pirua minä työväen parissa tekisinkään, jos en olisi tippaakaan kiinnostunut etenkään raskaista töistä.

1980-luvulla olin rakennuksilla. Teimme Huopalahteen kerrostaloja. Joku harva kommunisti puhui vielä porvarien metkuista ja ajoi Ladalla mutta tasoitemies, demari, hänellä oli Opel Kadett. Nykyiset demarit, tunnetut poliitikot, ovat viestintätoimistojen osakkaita, imuttavat Baronan kanssa rahoja pakolaisbisneksestä tai lypsävät VVO:n kautta. Kyllä se tasoitemies olisi ihan hukassa nyt.

Koska minulla ei ollut sponsoria, opiskellessani olin töissä vartijana, portsarina, kuvanvalmistajana, kansimiehenä ja gastarbeiterina Saksanmaalla. Kahdeksalta luennolle ja neljältä töihin. Aamuyhdeksältä töistä. Luennolle. Parin tunin unet voi nukkua tuolissa tai elokuvateatterissa.

Siksi kai suhtaudun ankarasti hemmotteluun. Minusta aina kannattaa tehdä työtä, ja aina jotain hanttihommaa on tarjolla, kun ei ole liian ronkeli. Mutta jos haluaa kansanedustajan palkan, ei se onnistu kuin hakeutumalla ja pääsemällä niihin hommiin sitten.

Ei tarvinnut opintolainoja maksaa. Ei tukia. Ei päivääkään kortistossa. Joskus olin muutaman viikon ilman hommaa, kun joku keikka päättyi, mutta rahaa oli tietenkin taskussa siirtymäajaksi, ja sitten hain uuden homman.

Kunnioitan työväkeä. Hauskaa vappua kaikille! Ja ne "Jonit", jotka haluavat olla tekemättä mitään ja skeitata... voi kun minulla olisi joku taikasana.

 

Opiskelijan juhla

 

Kerran pari kävin vapunpäivänä Kaivopuistossa muiden valkolakkien kanssa. "Tavataan ison puun alla kello kymmenen." Istuimme hiukan krapulaisina eväitä popsien ja ryystimme kuohujuomaa. Melko pian tämä jäi. Ei opiskeleva duunari jaksanut ja valmistuneelle oli jo perhettä syntynyt, asuntovelka ja sen sellaista. En edes ainejärjestön kanssa ehtinyt hengailla enkä käydä niidenkään bileissä. Amatöörien juhlaa eli vappua pidän silti parhaimpana osoituksena normaalista hauskanpidosta. Se on sosiaalista ja toiveikasta juhlintaa eikä sen pitemmäksi mene kuin vähän toiselle päivälle, silloinkin ikään kuin poikkeusoloissa. Piristää mieltä ja parantaa verta.

Kunnioitan opiskelijoita. Hauskaa vappua!

 

Kunnian turhuus

Mä ajoin takaa kunniaa.
Sain hattuhuni tupsun.
Nyt tupsu mua huvittaa,
se huiskuu päässä hupsun.

Mä kerran kuoren alle näin,
söi olevaista mato.
Se, mikä kiiltää päälle päin,
vie hengen niinkuin kato.

(Einari Vuorela)

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset