*

Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Oppimistulosten laskun todelliset syyt viimeinkin esiin

Suurin syy on ollut opetuskeskeisyydestä luopuminen. Lukutaidossa olemme pärjänneet, ja lukutaidon osalta maahanmuuttajien pieni määrä verrokkimaihin nähden on ollut yksi muuttuja.

Opetuskeskeisyys on aivan keskeinen pilari osaamiseen. 2000-luvun puolivälistä alkanut ”tiimiyttäminen” ja yritysmaailman leikkiminen matriisijohtamisineen ja ”kehityskokouksineen” on ollut yksi suurimpia yksittäisiä nimittäjiä oppimistulosten alenemiseen. Toinen on lasten vapaa-ajan muuttuminen yksinomaan digiviihteen vapaa-ajaksi. Kolmas on kodin ja koulun välisen yhteistyön suuntaaminen sellaiseksi, että opettaja ei enää kanna kokonaisvastuuta vaan kuittailee Wilmaan, mitä lapsi koulussa tekee.

Opetusmenetelmien jatkuva kehittäminen paradoksaalisesti kärsii pakollisista lisätöistä ja –kokouksista, koska ne tappavat luovuuden. Monissa kouluissa päätetään liian pikaisesti keskinkertaisista projekteista, koska niitä kehitetään ja keksitään kiinteissä kokouksissa. Väsyneet opettajat istuvat kehittämään ja sitten aletaan toteuttaa. Toinen yleinen tapa hölmöillä on resursoida ylimääräinen tiimi, joka alkaa toimia elämyspajana lunastaakseen ylimääräisen lisänsä. Sen jälkeen opetuskeskeisyys vähenee jälleen. Opettajilta tarvitaan joustoa ja oppitunnit hajoavat.

Koko touhua voi tietenkin kutsua vaikka pedagogiikaksi, jossa oppilaat ”saavat olla ”yksilöitä” ja jossa ”perinteisiä luokkahuoneita ja oppiaineiden rajoja ei ole”. Opettajat voisivat ainakin teoriassa istua kokouksissa, pitää teemapäiviä ja asettaa laumalle valvojat, jotka tukevat ryhmiä, jotka ”etsivät itsenäisesti tietoa”.

Lehtien kaupunkitoimittajat kulkevat mallikouluissa tekemässä juttuja, miten hienosti menee, mutta samojen lehtien yleisönosastoissa itkevät väsyneet opettajat.

Palataan asiaan muutaman vuoden sisällä, kun seurataan edelleen kehitystä, missä Suomen tulokset laskevat muita OECD-maita nopeammin. Lasten keskittyminen on heikompaa kuin koskaan älylaitteiden kanssa vietettävän vapaa-ajan myötä ja ratkaisuksi haetaan sitä, että mennään heidän ehdoillaan. Ei siis harjoitella keskittymistä enää. Eihän sitä voi, "koska nykynuori ei enää jaksa". 

Se, mitä poliitikkomme pari vuotta sitten kaavailivat ”vientituotteeksi”, ei perusratkaisuiltaan kelvannut, vaan joistain ilmeisesti täysin psyykkisistä syistä piti astua kaikessa tekemisessä kohti niitä maita, joissa asiat olivat ja ovat vieläkin huonommin. Ne pitää tavoittaa kokonaan. Sitten olemme eurooppalaisia. Sitten käytämme tietotekniikkaa. Sitten opettajat istuvat koulutuksissa muiden tavalla.

Kertaakaan menestyksemme vuosina ei haluttu ottaa esiin sitä, mitä teimme eri tavalla. Puhuttiin pehmeitä television tekstityksistä ja siitä, että piltit saavat kouluruokaa. OAJ muisti korostaa, miten hyvät opettajat meillä on. Kuten tietysti onkin. Vierailtuani useissa maissa ammattiväkeä tapaamassa olen kuitenkin huomannut, että samanlaisia opettajat Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa ovat.

Ruotsalaiset yrittävät jopa varoittaa meitä. Ruotsissa 5% opettajista kokee työtään arvostettavan. Siellä on kokonaistyöaika. Paikallinen sopiminen johtaa siihen, että istutaan tekemässä raportteja ja kokoustetaan ja yritetään näyttää hyvältä ulospäin. Tietotekniikkaloikka otettiin vuosia sitten.

 

Digitemput

 

Paljon on puhuttu digiloikasta. Jo nyt tiedetään olevan varmaa, ettei digitempuilla suunta käänny, vaikka kaupallisia lobbareita ja muutamia kasvatustieteen uskovaisia liikkuu aallon viimeisen harjan laskuvaiheessa kaakattamassa tablettien ihanuudesta. Välineenä tietokoneet ovat ihan hyviä moneen tarkoitukseen. Joskus liitutaulu taas on parempi. Kaikki käy.

On hyvä ottaa mukaan sekä moottori että purjeet. Lopetetaan vain riehuminen markkinointiväen ehdoilla ja nitistetään kouluissa orastava pieni korruptio alkuunsa. Silloin on paljon mahdollisuuksia.

Pitää tietää, mitä haluaa. Olen kiitollinen siitä, että saan itse toimia täysjärkisessä yksikössä, jossa saa olla kriittinen ja rakentava yhtaikaa.

 

Wilman käyttämiseen järkeä

 

Teini-ikäiset tarvitsevat otteen työmaalla. Monet vanhemmat lukevat tuntimerkinnöistä erilaisia asioita. Viestit, kuten "tänään puuttui viivoitin" tai "leikkii vain kännykällä" kertovat enemmän koulusta kuin oppilaasta. On muistettava että vanhemmat eivät käy koulua, lapsi käy. Opettajan pitää kieltää käyttämästä kännykkää. Opettaja sanoo oppilaalle, että viivain aina mukaan. Kroonisissa ongelmissa vanhemmat tulevat kasvatusvastuullaan mukaan ja vaikka lyövät sen älypuhelimen petäjän kylkeen. Opettaja ei sitä voi tehdä, koska älypuhelin on korotettu Suomessa jumalaksi, jolla on parempi suoja kuin pipolla tai millään muulla stressilelulla.

Vanhemmat lakkaavat lukemasta hassuja tuntimerkintöjä hyvin nopeasti, joten kannattaa tehdä työmaalla se, mikä työmaalle kuuluu. Oikeissa ongelmissa voi käyttää puhelinta. Silloin ei tule kurinpitoinflaatiota kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Silloin tartutaan asioihin yhdessä.

Jos lapseni on koulussa, oletan että hän on siellä aikuisten kanssa. Minä en tule sinne opettamaan. Opettajalla on työrauha. Mutta opettajan pitää samalla ymmärtää, että vanhemmat eivät muutenkaan fyysisesti voi käydä koulua lastensa puolesta tai tulla huolehtimaan koulun järjestyssääntöjen toteutumisesta. He eivät yleensä pakkaa teini-ikäisten reppua. Eivät pakkaa viiivaimia. Eivät urheiluvaatteita. Eivät mitään. Moni ei ehdi lukea viestejä läksyistä, kokeista ym. 

Wilmaa kannattaa käyttää poissaoloseurantaan ja välttämättömiin yhteisiin tiedottaviin viesteihin, jotka eivät välttämättä vaadi dialogia ollenkaan. Siihen se on hyvä. Sen lisäksi siellä on muita hyviä rutiineihin ja arviointeihin liittyviä toimintoja.

 

Vuosityöaika sementoi nykyajan

 

Koulun uudistamiseen tulee painetta monilta tahoilta. Projektit, kokoukset, raportointi ja opetusviranomaisten vaatimukset asettavat rehtorit paineeseen. Kouluja on vaikea ”kehittää” asetettujen vaatimusten mukaisesti nykyisessä työaikamallissa. Lisätyöstä pitää opettajille maksaa erikseen, ja yhteissuunnitteluaikaa on verraten vähän. Sitä on keskimäärin kolme tuntia viikossa, mikä ei riitä aina edes normaaliin opettajien väliseen tiimitoimintaan, kodin ja koulun yhteistyöhön ym.

Kokonaistyöajan suurin toive asettuu siis pedagogisen johtamiseen, kehittämisprojektien määräämiseen sekä sijaisuuksien ja valvontatehtävien luontevaan käskemiseen eli oppituntikeskeisyydestä luopumiseen. Näissä malleissa ei tavoitella oppituntien esi- ja jälkitöille rauhaa.

Sitran kokonaistyöaikaa suosittavan raportin (2015) mukaan uusi malli tekisi helpommaksi sijoittaa sen ylimääräiseksi katsottava työn, johon ei voi velvoittaa tai josta pitää maksaa ylityökorvauksia.

Kateusaspekti on myös yllättävän suurella sijalla. Opetusvelvollisuuspuheet loppuvat. Yhteiskunnallisestikin ajatellaan, että työajan ”virtaviivaistamisella” muun julkisen sektorin kanssa olisi merkitystä.

Opettamisen näkökulmasta eräs vuosityöaikaa puoltava asia SITRA:n raportissa on, että oppimistulokset edellyttävät jatkuvaa opettajan oman ammattitaidon kehittämistä ja opettajien välistä yhteistyötä. Opettajien osallistuminen täydennyskoulutukseen on Suomessa monia Euroopan maita vähäisempää. Jälleen nousee sama huoli kuin tietotekniikkamullistuksessa. Olemme jäljessä Euroopasta, koska opettajat eivät käytä tarpeeksi tietotekniikkaa. Se muutetaan väkisin. Olemme jäljessä Euroopasta, koska opettajat eivät istu päivittäin seminaarissa.

Tämä ajattelu kielii matalasta kollektiivisesta itsetunnosta. Unohdetaan, että olemme olleet valtaosin edellä Eurooppaa, koska keskitymme opettamiseen. Ainakin 2000-luvun puoliväliin asti keskityimme. Sitten 30−50 hengen työyhteisöjä alettiin laittaa matriiseiksi eli organisaatiorakenne matkittiin satatuhatpäisistä konglomeraateista, jotka olivat juuri halvaannuttaneet luovuutensa ja tulivat alaspäin. Mutta opettajat alkoivat nöyrästi tehdä nelikenttäanalyyseja.

Koska jokin auktoriteetti avaa suunsa tästä historiasta? Koska toimittaja tarttuu röyhkeästi karvoihin saakka eikä vain kirjoittele viihdyttäviä satuja siitä, miten jossain lapsi istuu säkkituolissa ja toinen kulkee käytävällä ilmiöimässä?

Vuosityöaika voi olla osa neuroosin sementoimista. Mahdollisesti tullaan tekemään suurta vahinkoa opettajan työn houkuttelevuuteen.

Toinen vaihtoehto on jättää se tekemättä ja kolmas tehdä se niin hyvin, että työ on mielekästä. Silloin olisi tehty merkittävä koulutuspoliittinen uudistus oikein.

OAJ on lähtenyt mukaan yhteiskuntasopimukseen yhteiskunnallisena toimijana. Yhteiskunta haluaa "virtaviivaistaa" julkisen sektorin työajan. Tässäkin on eräänlainen kateusaspekti. Jollain aikavälillä vuosityöaika tulee joka paikkaan mutta millaisena, se jää nähtäväksi.

Voihan se olla hyväkin juttu. Äidinkielenopettajat ehkä viimeinkin lopettavat sen stahanovilaisen ilta- ja viikonloppulukemisensa. Heille voi edelleen antaa juttuja mutta takaisin ne saa ehkä  kuukausien päästä tai vaikkapa vuoden sisällä. Se on sitten kuin rakennuslupaa anoisi, ei käsittely isoissa yksiköissä ihan viikossa mene.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Viimeistään nyt olisi syytä myöntää, ettei kasvatustiede ole tiede:

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/186...

"Hyvä opettaja ymmärtää, että joku oppii parhaiten pänttäämällä, toinen käsitekartoilla. Joku nauttii ilmiöopetuksesta, toinen ei sitä kestä, vaan tarvitsee oppiakseen selkeästi jäsenneltyjä asiakokonaisuuksia. Joku oppilas etenee mieluiten kokonaisuuksista osiin, toinen osista kokonaisuuksiin. Alleviivatakin saa."Kari Uusikylä

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Kari Uusikylä on kasvatustieteen professori (emeritus), ja hänellä on paljon hyviä tervejärkisiä ajatuksia nykymenosta.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Suurimmat syyt ovat olleet opetuskeskeisyydestä luopuminen ja ainakin lukutaidon osalta myös maahanmuuttajien vähäinen määrä verrokkimaihin nähden."

Tuossa lauseessa ei ihan kaikki täsmää. Blogisti kirjoittaa otsikossa, että oppimistulosten laskun todelliset syyt pitäisi viimeinkin kaivaa esiin ja viittaa heti ensimmäisessä palstassa, että lukutaidon heikkenemisen syy olisi maahanmuuttajien vähäinen määrä Suomessa verrokkimaihin nähden.

Meillehän on viime vuosina tullut sankoin joukoin maahanmuuttajia nimenomaisesti maista, joissa lukutaito on kohdillaan ja sekä kirjasto- että opetuslaitos parasta a-luokkaa maailmassa.

Vai olisiko kuitenkin ajatuskatkos?

Maahanmuuttajien toistaiseksi vähäinen määrä pitää paikkansa, mutta heidän lukumääränsä, oli se sitten paljon tai vähän, tuskin parantaa suomalaisten keskimääräistä lukutaitoa.

Näin esitettynä kantasuomalaisista nuorista tehdään lukutaidottomia tolloja.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Olin koplannut kaksi eri aspektia samaan virkkeeseen. Muokkasin selkeämmäksi. Kiitos!

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Yleinen trendi taitaa olla, että tulokset laskevat sitä mukaa, kun opetusta "kehitetään".

"Yhteisöllisyys" on nyt in, eli mitä yksinkertaisimmatkin asiat pitää kysyä muilta ja mitään ei tehdä itse. Tämä "sosiaalinen ulottuvuus" auttaa (varmasti jonkin tutkimuksen mukaan..) oppimisessa. Ei avuttomat määrästä parane. Innolla odotan näitä menestystarinoita. Some vielä tähän päälle, tuntuu olevan monelle täysin vieras ajatus tehdä jotain itse.

Eilen luin Linus Torvaldsin juuri sanoneen "Innovation is bullsh*t, just get the work done." Eli kuten sanoit, opetuskeskisyyttä. Sitten kun on jotain, mitä soveltaa, voi tehdä yhdessä ja tutkia ties mitä ilmiöitä.

Digi menee samaan kategoriaan, potentiaalia on, mutta se vaatii, että oppilas on kiinnostunut ja motivoitunut. Muuten siitä on vain haittaa. Naiivia ajatella, että kaikkia alkaa kiinnostaa, kun lyödään tabletti käteen.

Varsinkin sen heikommin pärjäävän joukon kannalta on parempi keskittyä keskeiseen oppisisältöön, ihan perinteisesti. Tosin, onhan tietokone väsymätön harjoitteluun. Käyttöhän sen ratkaisee.

Toinen asia sitten on, että ruutujen tökkiminen ja valmiiden hienojen ohjelmistojen käyttö ei välttämättä opetakaan mitään tietotekniikasta. Sillähän tätäkin on paljon perusteltu.

Tämä nyt on toki mielipide, mutta "dumb tech" voisi toimia paremmin. Mitä se on, ehkä oman kirjoituksensa aihe se.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Tietotekniikkataitoja kannattaakin opettaa metodisesti. Opiskelijat osaavat verraten heikosti usein juuri tekstinkäsittelyn, taulukot ja kuvaohjelmat, vaikka toisin luulisi. Koodareitakaan he kaikki eivät suinkaan ole.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Oppimiseen ei ole oikotietä. Oppiminen pitää tapahtua suurelta osin henkilökohtaisella tasolla. Siellä pitää syntyä oivallukset, miten asiat ovat.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mitä oppimistuloksilla oikeastaan mitataan ja mikä merkitys sillä on?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Oppimattomuustulokset näkyvät mittaamatta

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset