Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Mitä Trump kertoo meistä?

 

Donald Trump on yhdessä mielessä virkistävä koheltaja. Hän vaikuttaa sekopäältä etenkin Twitterissä, mutta toisaalta monet hänen ratkaisuistaan herättävät Euroopassa ja Suomessa tutkimisen arvoisia reaktioita.

Trump törmää oikeastaan samaan kuin Sipilän hallitus. Kun hän yrittää tehdä omaa politiikkaansa, esiin nousee suuri vastustus ja omat ”perustuslakiprofessorit”. Kun osavaltion tuomari James Robart jäädytti toistaiseksi omilla valtuuksillaan Trumpin maahantulokiellon, presidentti kutsui häntä ”niin sanotuksi tuomariksi”

Pääministeri Sipilä taas puhui syksyllä 2015 televisiossa ”kaiken maailman dosenteista”, jotka pyrkivät estämään hänen palkkakuritoimiaan.

Demokratian ilmeisiä haittapuolia ovat erimieliset. Liike-elämässä toimitusjohtaja voi sentään erottaa tällaiset jaloista pyörimästä, vaikka ei sekään johda yrityksen autuuteen, jos johtajan ympärillä on vain pelokkaita joomiehiä.

Johtajan täytyy tehdä asioita, edes yrittää. Jos hän taas päättää kaikesta yksin ja saa koneiston nuolemaan ahteriaan ja ihailemaan, hän on nopeasti Führer ja Isä Aurinkoinen.

 

Eurooppalaiset poliitikot eivät ymmärrä valtasuhdettaan

Trump on valitsemassa EU-lähettilääkseen Ted Mallochin. Tämä on herättänyt vastustusta, ja jotkin EU-virkamiehet ovat ilmoittaneet pyrkivänsä estämään hänen valintansa. Mistäkö tässä on kysymys? No, Ted Malloch on ollut reipas suustaan. Hän on verrannut Euroopan unionia entiseen Neuvostoliittoon ja todennut, että Junckerin olisi parempi palata Luxemburgiin pormestariksi.

Malloch totesi RT:n haastattelussa, että kyse ei ole vain siitä, että eurooppalaiset poliitikot eivät ymmärrä omia valtasuhteitaan Washingtoniin vaan laajemmasta asiasta. Davosin mies on kuollut mutta ympäri maailmaa ollaan täysin eilisessä. Davosin maailmantalousfoorumissa oli menneisyyden puhujia. Pääpuhujina toisella viikolla oli vain niitä, jotka olivat jättämässä toimiston, esimerkiksi Obaman ulkoministeri John Kerry. Xi Jinping oli heille vain globalisaation kiiltokuvapoika.

Tämä muuttuu kokonaan.

Lisäksi lähettiläs Malloch muistutti, että lähettiläät valitsee lähettilään kotimaa edustamaan omaa valtiotaan ja omia etujaan. Pari eurooppalaista vasemmistopoliitikkoa ei ole minkäänlaisessa asemassa valitsemaan Yhdysvaltain lähettilästä.

 

Kultivoitunut ja turmeltunut Eurooppa

Diplomaatti Trump ei ole. Hän näkee, että monet maat ovat käyttäneet Yhdysvaltoja hyväkseen, ja sanoo, että se loppuu nyt. Tämä huolestuttaa Eurooppaa, joka pelkää, että Trump jotenkin antaa sen Putinille kuin tahdottoman rukkasen. Tämä on vähän hassu ajatustapa, sillä yhtenäisenä Eurooppa on konventionaalisena sotilasvoimana Venäjää vahvempi, kansantaloudestaan puhumattakaan. Mutta EU:lla ei oikeastaan ole yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ei todellista yhtenäisyyttä, ja ennen kaikkea EU-johtajilla ei ole päätöksentekokykyä.

EU lupasi Ukrainalle paljon ja antoi vähän. Se kieltäytyi käyttämästä voimaa salakuljettajien veneiden tuhoamiseksi Libyan rannikolla eikä sillä ollut kanttia viedä ketään samantien takaisin, mikä olisi lopettanut vaellukset, jotka johtivat Brexitiin ja joka voi vieläkin jatkua yhtenäisyyttä heikentävänä dominoefektinä.

Miksi Euroopan olisi tarvinnut välittää itse turvallisuudestaankaan, koska Naton perälauta on ollut Yhdysvallat. EU on lintsannut ja siipeillyt. Paisuvaiskomissaarit pelaavat ja veroparatiiseissa makaa kaiken aikaa 1000 miljardia EU-rahaa. Samalla puhutaan arvoista ja näytetään jotain raikkaampia värejä silmänlumeeksi.

Nyt kaikki ovat hetken iloisia, kun Trump kuitenkin sitoutuu edes Natoon jollain tavalla. Meitä rajamaalla asuvia sekään ei lohduta.

 

Trumpin suhde Putiniin

Kun Trump mainitsi FOX-uutisten haastattelussa, että Yhdysvaltain Lähi-Idän ratkaisut johtivat osaltaan ISIS-järjestön syntyyn, hän oli oikeassa. Yhdysvaltain presidentin suulla sanottuna kyse on silti anteeksipyyntökierroksesta. Hän mielistelee Putinia. Samassa haastattelussa hän sanoi, miten myös Yhdysvallat tekee tuhmuuksia eikä ole viaton; ei Putin ainoa tappaja ole. Trump käytti sujuvasti whataboutismia, vanhaa Neuvostoliiton länteen kylmän sodan aikana suuntaamaa propagandatekniikkaa. Se tuli suusta kuin ruokaöljy, mikä hiukan hämmästytti minua. Ennen Sirola-opistossa koulutetuilta tuli aivan yhtä kärkkäästi samanlaista kuraa.

Ei Obama tuhonnut Groznya ja Aleppoa tai murhannut Litvinenkoa. Tietenkään suurvalta ei ole missään hyvän hyvyyttään, ja Obama oli presidenttinä jokaisena virkapäivänään sodassa. Jos suurvalta jossain on, vaikkapa Suomessa, se on siellä siksi, koska se on suurvalta. Tätä ei pidä unohtaa, vaikka meillä onkin etupäässä sisäpoliittisia diletantteja keulassa.

Whataboutismi on aina osatotuus. Göbbels keksi, että kun 20% on totta (etenkin sellaista, josta ei yleensä puhuta) ja 80% propagandaa, rahvas nielee 100% tästä mikstuurista.

Moni haluaisi Trumpin sijasta mitä ilmeisimmin lisää globalisaatiota, lisää eliittiä, lisää Goldman Sachsia, lisää Junckereita ja veroparatiisirahaa. Maltillinen vasemmistokin haluaa. Valintaa Yhdysvalloissa ei tehty Clintonin ja Trumpin vaan Goldman Sachsin ja Trumpin välillä. Vasemmiston luulisi vastustavan eliittiä mutta neokonservatiivisen kutsu teelle ei sentään houkuttele.

Moni pelkää, koska historia on täynnä tätä samaa moskaa. Kuka haluaa maakäytävän Danzigiin, kuka Krimille. Kuka vihaa Rotschildeja, kuka taas nykyisiä pankkiiriliikkeitä ja George Sorosta.

Mutta se on vain yksi koukku leuassa. Vääristynyt maailmankuva ja epäluottamus demokratiaan altistaa kaikki pelissä hävinneet, ja hävinneitä alkaa olla liikaa enkä puhu yksin leipäjonoista. 50 vaikutusvaltaista ihmistä laittoi maailman kahdeksi vuosikymmeneksi polvilleen ja rahasti sitä, mutta samalla he osoittivat demokratian heikoksi. Nyt tulee ensimmäinen vastaisku eikä se todellakaan lopu tähän.

Trump voi teoriassa olla myös hyvä joustin tähän kohtaan, sillä ei hän välttämättä mikään Siperian bulvaani ole. Jos demokratian myöhäisvaiheen löperyyttä olisi jatkunut aina vain, esiin olisi noussut jotain vielä kamalampaa. Voi olla, että demokratia sai vain pitkän jatkoajan, mikä on jälkikäteen ajatellen yhtä hyvä kuin Reaganin vaikutus kylmään sotaan. Hänen myötään piti tulla maailmanloppu mutta hän käytännössä lopetti koko kylmän sodan.

Maailman talousnäkymät sanelevat sen, millä kurssilla mennään jatkossa. Talouden alamäki vie Trumpilta toisen kauden, ylämäki pitää hänet vallassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat