Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Mikä on koulujen todellisuus?

 

Suomen kielessä sana totuus kuvaa sanana todellisuutta, tosiasiaa. Venäjän kielessä tätä vastaa lähinnä sana istina. Kielestä löytyy myös toinen sana totuudelle, pravda, totuus sellaisena kuin sen pitäisi olla. Jyrki Iivonen kirjoitti tästä maukkaasti.

Joskus pravdaksi kutsutaan jotain arvovaltaista mediaa, silloin kun se lähtee propagoimaan kovin kritiikittömästi ja yksisilmäisesti jonkin asian puolesta. Helsingin Sanomat on vastikään herättänyt huvittuneisuutta opettajainhuoneissa. Eilen 18.11. kaupunkiliitteessä oli kokonainen aukeama pravdaa kokeilukouluista. Digitalisaatio eteni, ilmiöitä opittiin ja kaikki hymyilivät. Mittareita kehitettiin. Leikkuupuimurit tekivät uutta satoennätystä. Kaupunkitoimittaja on otettu tehokkaasti virallisiin pihteihin. Resursoiduissa paikoissa on positiivista pöhinää...

Mielipidesivuilla on toisenlaista totuutta. Väsyneet opettajat kirjoittavat. Lasten ongelmat ovat lisääntyneet. Tänään erään äidin mielipidekirjoitus sai jälleen ajattelemaan, miten visiot ja missiot voivat olla myös helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, pelkkää kumisevaa tyhjyyttä, ellei opita saamaan ajatteluun myös korkeus ja syvyys.

On arvokas asia, että edes mielipidesivuilla debatti saa sävyjä. Joka maassa ei ole tätäkään mahdollisuutta. Eikä kumpikaan näkymä välttämättä ole totuus, istina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Pahinta on, että tulokset eivät näy nyt vaan vasta 10 vuoden kuluttua. Käytännössä siis luokkaa ei pystytä opettamaan juuri ollenkaan ja koko opetussuunnitelma kaatuu dominona.

Rimaa vaan alaspäin ja skaalataan arvostelua.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

On mahdollista, että Oph teettää vielä niin sanottuja kannustustutkimuksia, mutta kansainvälisissä asemamme tietenkin nähdään vertailussa muihin.

Oppilasaineksen vaikeutuminen yhdistettynä löyhemmin tutoroituun ilmiöilyyn voi olla paha yhdistelmä, mutta katsotaan nyt. Fiksuissa paikoissa otetaan käyttöön joka tapauksessa "vyö ja henkselit" eikä koohoteta.

Tietotekniikan käyttäminen ei estä oppimista, jos tekniikasta ei tee itsetarkoitusta. Motivoitunut kokeiluryhmä ja hyvä resursointi antavat toki ns. näyttöpaikoissa erilaista kuvaa, mitä keskimäärin valtakunnassa on.

Ongelmat ovat usein ajankäytöllisiä. Koneiden avaaminen, yhteyden luominen, verkon toimivuus, välineiden määrä jne. Joskus tunnin tehoaika jää kymmeneen minuttiin, kun mikään ei toimi. Siinä se aika kuluu, ja kaikki näyttää hyvältä. Lisäksi verkkomateriaali on luvalla sanoen joissakin aineissa surkeaa.

Lapset ja nuoret tarvitsevat paljon tukea ja ohjausta. Monet erityisopetusta. On siinä hommaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset