Väinö Kuukka Maailman menoa liikkuvalla alustalla

Ahvenanmaan valmiutta voi kohottaa

 

Kun Jussi Niinistö töksäytti Ahvenanmaan valmiusongelmista, alkoi väärän tiedon tahaton levittäminen. Tarkka ja Visuri istuivat studiossa kinaamassa, eikä kumpikaan ollut kovin hyvin perillä asioista. Poliitikot sopertelivat.

Lyhyestä virsi kaunis. Sopimusten puitteissa Suomi kykenee jo tänään halutessaan sijoittamaan Ahvenanmaalle vaikka sota-aluksen ilmatorjuntakalustoineen ja viereen miinalaivan. Vaihtoehtoisesti (periaatteessa) Ro-Ro-aluksen täynnä jääkäreitä kalustoineen, mutta se olisi liioittelua, kun ei vihreitä miehiä näy. Ilmeisesti kuulohavaintoja tässä vaiheessa.

Alexander Lindgren teki esiupseerikurssin lopputyönsä (MPKK) Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Lindgren asetti peruskysymykset: ”Sopimuksista on kuitenkin löydettävissä erinäisiä valmiudenkohottamistoimenpiteitä sallivia kohtia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on oikeudellisin menetelmin, argumentoinnin ja tulkinnan keinoin vastata päätutkimuskysymykseen: Voidaanko valmiutta kohottaa Ahvenanmaalla, ja jos voidaan, niin mitkä oikeussäännöt tulee ottaa huomioon ja millä tavoin?”

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/97289/E4395_LindgrenAB_EUK66.pdf?sequence=2

Vuonna 1921 solmitun Geneven sopimuksen mukaan yhtä aikaa korkeintaan kahdella Suomen merivoimien aluksella on oikeus partioida ja väliaikaisesti ankkuroitua demilitarisoidulle vyöhykkeelle. Suunnittelusykli ja siitä tiedottaminen eivät kuitenkaan perustu sopimukseen vaan maakuntahallinnon toiveeseen ja vakiintuneeseen tapaan. Se on huomaavainen ele.

Geneven sopimuksessa todetaan myös, että Suomen ilmavoimilla on oikeus lentää Ahvenanmaan vyöhykkeen yli.

Kaikkien sopimusten tulkinta on pitkälti Suomen käsissä, ja ne tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Ehkä Puolustusvoimat ei ole edes halunnut metelöidä valmiusasioilla. En tiedä, miksi Jussi Niinistö töksäytti, ja mitä hän nyt sitten haki. Tilanne on kuitenkin tämä.

 

Historiaa

 

Sopimukset

 

Ahvenanmaan Åkermark vetosi demilitarisointia korostaessaan vuoden 1856 sopimukseen. Vuoden 1856 sopimus koski Krimin ja Mustameren demilitarisointia. Ahvenanmaa oli erillinen lisä. Se pääsi maailmankartalle ”Oolannin sodan” vuoksi. Sopijapuolet eivät ole pitäneet sitä relevanttina sataan vuoteen; Mustamerellä seilaavat sotalaivat, ja Sevastopol on ollut vuosikymmeniä Venäjän laivaston pyhä paikka.

Vuonna 1822 Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta sovittiin Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Britannian, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken (SopS 1/1922). Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisaatiosta on erikseen sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä (SopS 24/1940). Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.

 

Sisällissota Ahvenanmaalla: kertomus pohjoismaisesta yhteistyöstä

 

Sisällissodassa Uudenkaupungin suojeluskunta ja Saariston vapaajoukko sitoivat punaisia rannikolla ja joutuivat vetäytymään Vårdön saareen. Ruotsi katsoi, että on aika palauttaa Ahvenanmaa emämaahan. Ahvenanmaalla oli kerätty nimilistoja ruotsalaisen suojelun puolesta, ja ruotsalainen sotilasosasto lähetettiin Eckerön kautta pääsaareen. Ruotsi ja Venäjä sopivat, että venäläisten vetäytyessä Ahvenanmaalle tulleet suomalaiset sotilaat riisuttaisiin aseista. Lisäksi Ruotsi väärensi Mannerheimin Vaasasta Tukholman kautta joukoilleen lähettämät käskyt. Kevättalvella Mannerheim neuvotteli saksalaisten kanssa, ja mecklenburgilainen jääkäripataljoona (Mecklenburgisches Jäger-Bataillon Nr. 14) otti Saariston vapaajoukon koulutukseensa ja vahvuuteensa Vårdössä. Ruotsalaiset hipsivät kotiin, kun vielä pääsivät.

 

Toinen maailmansota Ahvenanmaalla

 

Operaatio Kilpapurjehduksesta vuodelta 1941 on paljonkin tietoa. Ahvenanmaalle sijoitettiin rykmentin verran joukkoja, ja linnoittaminen aloitettiin. Rykmentti kuitenkin poistui saarelta pahimman vaaran mentyä ohi. Vähemmän tietoa on salatusta linnoitustyöstä keväällä 1944. Samalla se on opettavainen tarina siitä, miten tieto liikkui (välillä maamme eduksi, välillä tappioksi) jo tuolloin. 

Antti Juutilaisen kirjassa Nuoren jääkärin tie (Jääkäripataljoona 6:n historiikki) on seikkaperäinen selvitys Ahvenanmaan suojaustöistä.

Alkutalvesta 1944 saksalaiset olivat jo Narvan − Peipsjärven tasalla. Samaan aikaan Suomen hallitus tunnusteli erillisrauhamahdollisuuksia. Tieto vuoti "pienestä piiristä" Saksaan liki reaaliajassa.

Sotilastiedustelumme epäili tai tiesi saksalaisten suunnittelevan jotain Ahvenanmaata varten juuri tätä tilannetta varten. Saarilta voitaisiin sulkea Saksan tarvitseman rautamalmin kuljetus Ruotsin pohjoisrannikon satamista Itämeren eteläosiin ja saarilta voisi valvoa Suomenlahtea. Neuvostoliiton hyökkäys oli epätodennäköinen, sillä heidän laivastonsa oli miinojen takana pussin perällä.

Hitler antoi 16.2. 1944 käskyn Ahvenanmaan ja Suursaaren miehittämisestä, mikäli Suomi vaihtaisi suuntaa. Koottuna heillä oli Tanskassa jalkaväkidivisioona ja yksi laskuvarjorykmentti. Ahvenanmaan sotatoimelle annettiin nimeksi Tanne West.

Täällä aavistettiin (tai tiedettiin). Vastatoimet aloitettiin ja käskyt salattiin.

Puolustuksesta vastasi Saaristomeren Rannikkoprikaati (eversti Niilo Heiro). Vajaasti miehitetyt kiinteät rannikkolinnakkeet eivät Ahvenanmaalle yltäneet. Ahvenanmaalle päätettiin lähettää yksi liikuntakykyinen pataljoona, joka siirtyi osaksi Merivoimia. Se alistettiin Väinö Valveelle.

Saarille lähetettiin Lempaalasta rintamavastuusta Mesterjärvelle rannikon vartiointiin siirretty RvPr:n ErJP6. Komentaja evl Peitsara ei tiennyt kuormatessa, mikä oli päämäärä. Hän soitti Päämajan operatiiviselle osastolle ja tivasi purkausasemaa. "Se selviää perillä", oli vastaus. Peitsara kysyi vielä, otetaanko polkupyörät vai sukset vai molemmat. Vastaus oli: "Ottakaa ruotsalais-suomalaiset sanakirjat". Tästä komentaja päätteli, ettei pidä kysellä liikoja. Pian hän huomasi, että sanakirjoja olisi tarvittu.

Kuormaus Turun satamassa pisti miehet huhuamaan. Mentiin kahdella aluksella ja ilmatorjunta-aseistuksessa olleet jäänmurtajat avustivat. Miehet pelkäsivät, että heitä viedään vaihtomiehiksi Saksaan.

Rannikkoprikaati oli tiedustellut ryhmitysalueet. Kun aamulla pyörät oli purettu laivasta, pataljoona polki uneliaan kaupungin läpi pohjoiseen.

Kuutosen tehtävänä oli Rannikkoprikaatin kanssa turvata Ahvenanmaan mantereen koskemattomuus. Rannikkolinnakkeet saatettiin sodanajan vahvuuteen. Merkittävä osa laivastosta panssarilaiva Väinämöisen johdolla sai käskyn osallistua Rannikkoprikaatin komentajan johdossa Ahvenanmaan suojaamiseen. Se, että saarilla ei taisteltu, on vain historian kulun suunnasta kiinni. Panssarilaiva ei olisi ollut turha. Se olisi tehnyt valtaamisesta vaikean operaation.

Komentopaikka oli Västansundan pikkukylässä (10 km Maarianhaminasta luoteeseen). Muut yksiköt (poislukien 1. Jääkärikomppania) sijoitettiin viereisiin pikkukyliin (Gottby 2.K, Södersunda 3.K, Torp 4.K ja Norrsunda, KrhJ). Mutta 1.K työnnettiin Marsundin itärannalle. Torpiin ryhmitettiin konekiväärikomppania.

Seuraavana päivänä Tukholman lehdet tiesivät kertoa, että saksalaiset olivat miehittäneet Ahvenanmaan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Visuri sanoi myös ettei Venäjällä ole voimia miehittää Ahvenanmaata, lisäksi Ruotsillakaan ei ole sotilaita Ahvenanmaan miehittämiseen kun lähetti kaikki sotilaansa Gotlantiin USAn kehoituksesta.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Voimaa on riittävästi mutta kysymys on siitä onko tarvetta. Venäjä on yllätysten mestari.

Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspurokin väitti vielä maaliskuun 4. päivänä 2014, että Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään.

Kansanäänestyksen jälkeen 18. maaliskuuta presidentti Putin ja myöhemmin duuma hyväksyi päätöksen liittää Krim Venäjään.

Tuliko yllätyksenä tutkijoille ja myös Erkki Tuomiojalle.

Aleksanteri-Instituutti voisi tutkia miksi tilanne on kiristynyt Itämeren alueella.

http://yle.fi/uutiset/3-7161714

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Totta puhut. Olisi se melkoinen poliitinen signaali. Tilanteen mukaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset